Costa Rica, Matkailu

Paras syy matkustaa Costa Ricaan

helmikuu 4, 2018

Siinä on kuulkaa pieni turenkilainen ihmeissään ja nöyränä Costa Rican elämysten äärellä. Paras syy matkustaa Costa Ricaan on ehdottomasti sen vaikuttava luonto. Kun me päätimme matkakohteeksi tuon Väli-Amerikan maan, fantasioimme etukäteen mieheni kanssa isonokkaisista, upeita tukaaneista jylhän tulivuoden siintäessä taustalla. Enpä silloin arvannut sademetsän asukkien hyppäävän aamupalapöydälle näytille.

Paras syy matkustaa Costa RicaanTätä näkymää sain ihastella omalta terassilta. Kuvittele tähän vielä viidakon äänet ja kolibreja. 

Paras syy matkustaa Costa RicaanParas syy matkustaa Costa Ricaan on sen huikean hieno luonto. Me tutustuimme siihen sademetsäretkien muodossa. Teimme kaksi retkeä, toisen päivällä isossa porukassa ja toisen yöllä kolmistaan oppaan kanssa.

Takana on tuntien bussimatka Costa Rican pääkaupungista San Josesta La Fortunaan. Pieneen kylään joka on tunnettu aktiivisesta tulivuori Arenalista, kuumista lähteistä sekä sademetsästä. Vaikka vuoristoisen bussimatkan aikana peppu puutuu eikä pahoinvoinniltakaan täysin vältytä, se on sen arvoista. Maisemat ovat henkeäsalpaava upeat.

Jokaisen mutkan jälkeen jännitän millainen maisema aukeaa eteen. Usein mielettömän kaunis, vihreän eri sävyissä kylpevä kumpuileva maisema, jonka horisontissa siintää pilvihuippuinen vuori. Tai sitten bussin ikkunasta näkyy pystysuoraan ylös kohoava, erilaisten vihreiden kasvien ja liaanien peittämä seinämä, jota halkoo vuoristopuro tai vesiputous. Ajamme läpi vuoristokylien ja viljelymaisemien. Lehmät tasapainoilevat pitkin jyrkkiä rinteitä, ja taivaalla liitelee korppikotkia.

Ajattelen, että olen aika onnekas. Tämä on kuitenkin vasta alkulämmittelyä. Hotellilla odottelee lisää elämyksiä.

Tulivuori ArenalTulivuori Arenal on mahtava ja upea. Aika usein se piti päänsä pilven peitossa.

Kun hotellihuoneen terassin pariovet aukeavat, kassi tipahtaa kädestäni samaa tahtia alaleukani kanssa. Miten kaunista! Ryntään ihailemaan maisemaa, joka saa kyyneleet kihoamaan silmäkulmiin ja syvän onnentunteen asettautumaan rintaan.

Eteeni aukeaa esteetön näköala vihreän eri sävyissä kylpevään kumpuilevaan sademetsämaisemaan. Sen väriharmoniaa rikkoo keltaiset ja punaiset trooppiset kukat. Lintujen sirkutus, vihellys ja ujellus kantautuu korviini, ja kun näen pienet ja sähäkät kukissa pörräävät kolibrit, en voi enää pidättää kyyneliä. Kaikkea tätä kauneutta korostaa sinistä taivasta vasten piirtyvä, uljaana ja mahtipontisena seisova tulivuori. Sen huippu on yhden pienen pilvenharson peitossa.

– Kiitos. Kuiskaan mielessäni johonkin ja jollekin. Illalla nukahdan sirkkojen siritykseen hymy kasvoillani.

Costa Rica

Sademetsä

Anna-Maria KOnnen tanssi

Seuraavana aamuna nousen varhain. Yöllinen usva on laskeutunut sademetsän ylle näyttäviksi, pikkuhiljaa pois haihtuviksi pilvimuodostelmiksi. Linnutkin ovat jo heränneet. Ne toivottavat hyvät huomenet laulullaan. Kastepisarat kummeltävät  valtavissa tummanvihreissä lehdissä. Kaikki näyttää epätodellisen kauniilta. Melkein nipistän itseäni. Olenko todella täällä?

Seuraavan kerran melkein nipistän itseäni aamupalapöydässä, kun nenäkarhu kurkistelee lehvästöstä. Miten söpö! Sitten tuo ahmatti jo hypähtää naapuripöydälle mutustamaan ruuantähteitä, joita ei ole vielä ehditty viemään pois.

JUOSTEN LÄPI SADEMETSÄN

Ryhmämme alkaa olla kasassa. Olemme lähdössä patikoimaan sademetsään tulivuoden juurelle. Meitä on tosi monta, mietin. Käy ilmi, että meitä on ympäri maailmaa. Edustettuna on ainakin Uusi-Seelanti, Norja, Italia, Argentiina, Saksa, Hollanti, Ranska, Espanja, Sveitsi, Yhdysvallat, Australia ja tietenkin Suomi.

– Nyt kannattaa käydä vessassa, jos sinne on asiaa. Vessoja ei ole enää matkanvarrella, opas vinkkaa.

Minä ja muut ryhmän naispuoliset jäsenet ylitämme heilahtelevan riippusillan, jonka toisesta päästä löytyy yllättäen muutama vesivessa. Onpa ylellistä. Sitten kuuluu korviasärkevää kirkunaa. Vaaleahiuksinen tyttö potkaisee vessanoven auki, pujouttautuu kopistaan ulos ja jatkaa kirkumista. Ovesta tipahtaa iso karvainen hämähäkki. Se tuntuu menneen kiljumisesta sekaisin. Se sätkii kuin krampin saaneena. Voi raukkaa. Se taisi pelästyä enemmän kuin tyttö.

Tarkastan silti huolellisesti oman vessakoppini ennen kuin astun sisään.

riippusiltaKyllähän se vatsan pohjasta otti, kun riippusilta oli huojuvaa sorttia. 

Maasto tuntuu sademetsässä alkuun helppokulkuiselta. Mitä pidemmälle etenemme, sitä enemmän vastaan tulee nousuja. Tälle retkelle tarvitaan vähintäänkin kohtuullista kuntoa. Lopulta reitti onkin haastavampi kuin etukäteen arvelin. Jalan on noustava tarpeeksi korkealle ja voimaa on oltava, jotta jaksaa ponnistaa ja kiivetä. Ajoittain pitää myös hypähdellä, tiputtautua sekä ylittää jokia. Ketteryyttä tarvitaan.

Patikkaretki olikin haastavampi kuin luulin. Piti kiivetä ja kivuta, laskeutua, hypähdellä sekä tasapainoilla. Ja vauhti oli kova.

Joku oli kuulemma edellisviikolla murtanut sormensa kaatuessaan joen liukkaisiin kiviin. Sain huomata retken vaikutukset seuraavana päivänä pohkeissa ja takareisissä.

Minun makuuni ryhmän koko on liian suuri. Harmittaa, kun en kuule mitä opas puhuu. Kai jotain lehdenleikkaajamuurahaisista, joita hän osoittaa sormellaan polulla kyykistellen.

JungleSademetsän satumainen kauneus ja vihreän sävyt, jotka muuttuivat riippuen valon määrästä ja kulmasta

Polku on kapea ja me kävelemme jonomuodostelmassa. Oppaan ja viimeisen patikoijan välillä on 9 ihmistä. Lisäksi vauhti on sen verran kova, että maisemia ihaillessani tai valokuvatessani jäämme mieheni kanssa auttamatta jälkeen. Pysähdymme retken aikana muutaman kerran. Niistä pysähdyksistä yksi on evästauko. Mutustamme eväitä vuoristojoen kupeessa, kivien päällä istuen.

Anna-Maria KEvätauko pidettiin vuoristojoen kivillä istuskellen

Sademetsässä sataa paljon. Patikkaretken aikana kastuimme täysin, mutta onneksi vasta loppupuolella.

Maisemat ovat hulppean hienot. Melko äänekäs porukkamme onnistuu bongaamaan muutamia eläimiäkin. Apinoita ja tukaaneja. Loppujen lopuksi kuitenkin näin tuon Costa Rican matkan aikana eläimiä eniten ihan muualla kuin metsässä. Esimerkiksi tukaaneja ja papukaijoja lenteli ylitseni kun pyöräilin tiellä, jonka varrella törmäsimme kiireiseen vyötiäiseen.  Laiskiaisia ja iguaaneja sain ihastella altaalla aurinkoa ottaessani.

Retken loppusuoralla olemme kaikki uuvuksissa, väsyneitä ja likomärkiä trooppisen rankkasateen vuoksi. Kenkämme ja sääremme ovat mudan peittämät, enkä enää jaksaisi innostua hienosta vesiputouksesta jonka luo patikoimme.

– Tulipahan urheiltua. Juosten läpi sademetsän, naureskelimme miehen kanssa.

Päätimme patikkaretken vesiputoukselle

YÖRETKI SADEMETSÄÄN

Olemme vaihtaneet tulivuorimaisemat letkeään Karibianmeren tunnelmaan. Tuntuu, että täällä puolella Costa Ricaa on enemmän eläimiä kuin muualla maassa. Mutta punasilmälehtisammakko on vielä näkemättä. Sammakko on yöaktiivinen eläin. Ei siis auta muu kuin palkata opas, etsiä rinkasta tummimmat vaatteet mitä löytyy ja tarkastaa että otsalampussa on virtaa. Sitten menoksi.

Kun aurinko laski, me lähdimme viidakkoon

Sirkkojen siritys ja sammakkojen kurnutus voimistuu samaa tahtia, kun aurinko painuu syvemmälle sademetsän taa. Kun jäljellä on enää pimeys ja kimmeltävä tähtitaivas, lähdemme liikkeelle. Olemme pukeutuneet täysin mustiin vaatteisiin, jotta emme pelottaisi käärmeitä, sammakoita ja muita yöeläimiä etäämmälle.

– No niin, tavoite saavutettu, totean kun jo ennen metsään sukeltamista bribri-heimoon kuuluva oppaamme löytää ensimmäisen punasilmälehtisammakon.

Se on hieno. Siro, kauniin vihreä ja saa aikaan hassun epätodellisuuden tunteen. Täällä mä kuljen vähän liian isoissa lainakumisaappaissa Väli-Amerikan pimeydessä intiaanin kanssa, ja etsin sammakoita. Perus.

punasilmälehtisammakkoTämän pikkuisen kaunottaren, punasilmäsammakon vuoksi päätin niellä ötökkä- ja käärmekammoni ja lähdin yöretkelle

Yöretki on jännittävä kokemus. Se ei välttämättä sovi heikkohermoiselle. Viidakon pimeys on nimittäin kaiken nielevä. Taskulampun valokeila on ainut valonlähde, ja rajaa liikkumatilaa huomattavasti. Jos pimeydestä saa tarpeekseen, ainut vaihtoehto on hengittää syvään ja rauhoittua. Ei voi suin päin sännätä pois.

Sitä paitsi puiden lehdillä lepäilee käärmeitä kerällä. En haluaisi sellaisen tipahtavan niskaani.

Costa RicaKäärme lepäilee palmunlehdillä. Sitä ei kiinnostanut meidän läsnäolomme.

Tämä oli minun löytöni. Upea ja suuri perhonen.

Oppaamme pysähtyy niille sijoilleen. Mekin pysähdymme. Kuuntelemme. Suuntaan taskulampun valon vasemmalle, sitten ylös jotain etsien. Sitten lehdet rapisevat. Jossain on joku. Hetken kuluttua ääni paikantuu ylös, puun latvaan. Kun suuntamme taskulampun valokeilan sinne, näemme silmät jotka tarkkailevat meitä. Se on opossumi.

Näemme myös kierteishäntäkarhun, kaksi käärmettä, kämmenen kokoisia tuhatjalkaisia, Costa Rican suurimman sammakon (se oli jättimäinen) ja muita sammakkoja, hämähäkkejä, erilaisia sirkkoja sekä suuren yöperhosen.

Retken jälkeen mietimme miten erikoista oli, että yksikään eläin ei lähtenyt meitä karkuun. Sammakot ja puun latvassa menoamme seuranneet nisäkkäät saattoivat vain sulkea silmänsä, jos taskulampun valo niitä häiritsi.

LUE MYÖS: SAFARI TANSANIASSA- ELÄMÄNI PELOTTAVIN YÖ

redfrog

HYVÄ TIETÄÄ:

Bussiliput San Josesta La Fortunaan ostetaan Terminal 7-10,  bussi-yhtiönä San Carlos. Samassa rakennuksessa sijaitsee ostoskeskus. Liput ostetaan ylimmästä kerroksesta. Bussiyhtiöillä on omat lipunmyyntipisteensä. Busseja lähtee päivittäin 4, ja myöhäisin kello 11.50. Takaisinpäin tulee iltapäivälläkin. Bussi maksaa noin 2500 colonia (n. 4,26€). Bussit saapuvat La Fortunan keskustan tuntumaan.

La Fortunassa punaisia taxeja on heti bussipysäkin kulman takana. Taxit ovat melko arvokkaita. Me saimme 13 km matkan halvimmillaan 20 dollarilla, kun tinkasin vaikka mittarit ovatkin käytössä.

La Fortunassa on paljon eritasoisia majoituvaihtoehtoja. Ympäristö on pikkukaupunkimainen. Jos haluaa kaiken irti sademetsäkokemuksesta, suosittelen majoittumaan Lost Iguanaan. Sinne on keskustasta matkaa noin 13 km.

Jos haluaa kaiken irti sademetsäkokemuksesta, suosittelen majoittumaan Lost Iguanaan. Omalta terassilta saat ihastella sademetsämaisemaa sekä tulivuori Arenalia. Hotellissa on myös spa. 

SADEMETSÄRETKEÄ AJATELLEN HUOMIOI:

Matkanjärjestäjiä löytyy La Fortunasta runsain mitoin. Kannattaa käydä useammassa ja vertailla tarjontaa sekä hintoja.

Kysy myös montako henkeä retkelle on odotettavissa. Jos on kovin iso ryhmä, oppaan merkitys kuihtuu, etkä saa niin paljon siitä iloa ja hyötyä.

Kysy myös onko matkalla aikaa valokuvaamiseen, jos se on sinulle tärkeää. Meidän retkemme oli lähinnä juokse läpi sademetsän-tyyppinen.

Kannattaa kysyä myös retken kohderyhmä. Me löysimme itsemme parikymppisten reissusta, jossa vauhti oli kova, kikatus raikui ja viinaa juotiin muovimukeista. Olimme retken vanhimmat, ja minä olen 32 vuotias.

Karibian puolellakin matkanjärjestäjiä on, mutta niukemmin.

Varusteista: 

Pue päiväretkelle kevyitä, helposti kuivuvia vaatteita. Valitse sortsit, sillä sademetsässä sateet ovat tavallisia ja pitkissä, paksuissa ja märissä housuissa tulee kylmä.

Sadeviitta on myös tarpeen, sekä sadesuoja elektroniikalle.

Vaelluskengät tai kumisaappaat ovat hyvä valinta, koska sademetsässä on mutaista. Meillä oli lenkkarit, joilla pärjäsimme hyvin. Näin eräällä retkelle lähteneellä myös varvastossut, mutta jossain vaiheessa hän oli riisunut ne ja taivalsi patikkaretken läpi paljain jaloin.

LUE MYÖS:

SANTA FE – AUTENTTINEN VUORISTOKYLÄ PANAMASSA

SAIRAANA ULKOMAILLA – RAUSKUN PISTO, MERISIILITILANNE, INFLUENSSA…

SANSIBARILLA ON YKSI KAUNEIMMISTA RANNOISTA, JONKA OLEN NÄHNYT

 

LUE AIHEESTA MUIDENKIN BLOGEISTA:

Adalmina`s adventures – Costa Rica – luontoseikkailijan paratiisi

Ihmetysten maailma – La Fortuna, Costa Rica

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Katariina/Maisemajahdissa helmikuu 4, 2018 at 12:13

    Upeita kuvia ja maisemia, kiitos! Vaikuttaa just sellaiselta matkakohteelta, josta nauttisin itsekin kovasti. Oma tietämys näistä Väli-Amerikan maista on hävettävän huono, joten täytyypä joskus perehtyä tarkemmin noihin seutuihin ja niiden matkustusmahdollisuuksiin.

    • Reply Anna-Maria helmikuu 4, 2018 at 12:36

      Jos luonnosta tykkää, Väli-Amerikka on hyvä kohde. Costa Rican lisäksi suosittelen myös Panamaa 🙂

  • Reply Jenni / Unelmatrippi helmikuu 4, 2018 at 13:36

    Costa Rica on jäänyt itsellenikin mieleen upeana luontokohteena. Meillä hienoin retki Costa Rican -osuudella pari vuotta sitten oli Tortugueron kansallispuisto. Sinne pääseminen oli hieman työlästä, mutta todellakin sen arvoista. Jos et pahastu, linkkaan jutun tuosta paikasta tähän: https://www.unelmatrippi.fi/huikea-veneretki-tortugueron-kansallispuistossa/. Veneretki kansallispuistossa oli kuin olisi ollut eläintarhassa – ilman kaltereita tai häkkejä. Upea paikka.

    • Reply Anna-Maria helmikuu 4, 2018 at 14:47

      Moi Jenni! Tortuguero olisi tosiaan ollut kiinnostava, mutta hitsi vieköön jäi meiltä väliin.

      En pahastu ollenkaan, kiva vain kun linkkasit! <3

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures helmikuu 4, 2018 at 19:05

    Costa Rica ja sen sademetsät ovat kyllä aivan mielettömiä! Rakastan itse sademetsävaelluksia, ja muutama tullut tehtyä jopa yön pimeydessä jolloin koko luonto tuntuu niin erilaiselta ja jännittävältä. Vieläkin kun suljen silmäni ja muistelen hetkiä Amazonilla, tulee mieleeni ensimmäisenä yön pimeydestä kantautuva huumaava sirkkojen siritys ja sammakoiden kurnutus. Ja hei tukaani on muuten ihan mun suosikkilintu! Se oli helpoin bongata jopa näin aloittelijana 😀

    • Reply Anna-Maria helmikuu 6, 2018 at 14:59

      Kyllä. Yöllä sademetsä on ihan erilainen, ihan eri paikka! Rakastan sammakkojen kurnutusta siinä määrin, että herään aamuisin siihen ääneen 😀 Ja vau… Amazon on mun unelma. Toivottavasti pääsen kokemaan sen pian <3

  • Reply Mira helmikuu 8, 2018 at 13:39

    Olen ollut vuosia sitten Costa Ricassa, luonto on siellä todella mahtavaa. Mieleen jäivät etenkin pilvimetsät ja tulivuoret. Kunnon sademetsät ovat toki hienoja paikkoja kaikkialla. 🙂 Juuri palasin Brunein viidakoista – rentouttavaa se vehreys.

    • Reply Anna-Maria helmikuu 8, 2018 at 14:21

      Brunei ei ollutkan tuttu ollenkaan! Piti oikein googlettaa. Siis paikka Indonesian yläpuolella? Vau! Oli varmasti upea ja jännä kokemus!

  • Reply Jenna Valtari / Enemmän kuin äiti helmikuu 8, 2018 at 14:36

    Kuvasitpa ihanasti tunnelmia tuolta kuvin ja sanoin, ihan kuin olisi jotain fiktiivistä tarinaa lukenut! Tää oli oikein inspiroiva postaus, kiitos tästä 🙂

    • Reply Anna-Maria helmikuu 8, 2018 at 15:02

      Kiitos Jenna kauniista sanoista! Tulipa hyvä mieli <3

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY helmikuu 10, 2018 at 12:19

    Luin tätä suurella mielenkiinnolla – ja kauhulla! Karvaisia hämähäkkejä pimeässä metsässä ja vessoissa! Mun painajainen! 😀 Mutta muuten näiden ihanien kuvien ja sun kertomuksen perusteella tuo oli aivan upea paikka vierailla. Erilaisten eksoottisten eläimien kohtaaminen sykädyttää aina. Ja voin myös kuvitella ne sun onnenkyyneleet, maisema näytti todella upealta. 🙂

    • Reply Anna-Maria helmikuu 11, 2018 at 19:46

      Olipas ihana kommentti, kiitos kun jätit sen 🙂 Costa Rica oli ehdottomasti luontokohde. Rantalomille lähtisin toisaalle.

  • Reply Outi / Maa Quzuu helmikuu 10, 2018 at 14:54

    Ihana Costa Rica! Ja tuo luonto! Mua on jäänyt harmittamaan ettei me käyty tuollaisella yövaelluskella vaikka toisaalta kyllä kerällä olevat käärmeet ovat itselleni jotain pahimmista painajaisista. Mutta laiskiaisiin ihastuin iäksi!

    • Reply Anna-Maria helmikuu 11, 2018 at 19:46

      Joooo! Ne laiskiaiset <3 Niiin ihania otuksia, hellyyttäviä kuin mitkä <3

    Leave a Reply