Ajatuksia, Ajatuksia/Mielipide/Ajankohtaista, Hyvinvointi, Lifestyle, Mieli, Oma elämä

Usko unelmiisi – ärsyttävä iskulause?

tammikuu 29, 2018

Jos haluat uskoa, että kaikki maailman unelmat eivät toteudu, ja että omat rajat pitää hyväksyä ja pysytellä niiden sisällä, itseasiassa varmistat olevasi osa sitä sakkia, joiden unelmat eivät toteudu.

Törmäsin viime vuoden puolella Endorfiinikoukussa -bloggaajan mielenkiintoiseen instagrampäivitykseen, sekä sitä seuranneeseen kiinnostavaan keskusteluun. Ne kolahtivat ja osuivat.  Aihe on ollut mielessäni siitä saakka.

Olen viime vuodet rakennellut uudenlaista peruskalliota itseäni varten, koska huomasin että elämäni kaipasi totaalista suunnan muutosta. Toisin sanoen olen rakentanut uskoa elämään. Uskoa haaveisiini.

Käytännön tasolla se on tapahtunut opettelemalla positiivisempaa elämänasennetta. Kirjoitin tästä muuten jokin aika sitten, löydät jutun tästä. Taustatiedoksi lienee hyvä mainita, että olen ollut kovan luokan pessimisti, ja elämäni aikana kärsinyt myös kyynistymisestä. Mottoni oli vielä muutamia vuosia sitten kaunis ja soma: pessimisti ei pety.

LUE MYÖS: POSITIIVINEN ASENNE, ONNELLISEMPI ELÄMÄ – OLEN KOKENUT TÄMÄN ITSE

Usko unelmiisiUsko elämään on tärkeimpiä tekijöitä, kun tavoitellaan unelmia, koska takaiskuja tulee aina

Elina kirjoitti marraskuussa: ”Olen aina ärsyyntynyt, jos hoetaan: ” usko unelmiisi ”! Pakko silti myöntää, että on siinä perääkin. Ajatusten suuntaaminen pitkän aikavälin tavoitteisiin asettaa aivot vähän toiselle taajuudelle.”

Koska olin käyttänyt tuhottomasti aikaa optimismin opetteluun sekä uskoni vahvistamiseen – siis niiden haaveiden ja tulevaisuuden suunnitelmien suhteen – ja saanut paljon hyviä omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olin hyvin utelias kuulemaan mikä usko unelmiisi -sanonnassa ärsyttää.

Kysyin ja sain vastauksia.  Niistä yksi jäi takaraivooni ja aikaan sai ajatusten tulvan. Vastaus kuuluu näin:

On kuitenkin ihan fakta, että maailman kaikki unelmat eivät vain toteudu, vaikka tekisit töitä niiden eteen itsesi sairaaksi asti.  Usko unelmiisi -hokema tekee omien rajojensa hyväksymisen todella rankaksi, ikään kuin tekisit väärin ja olisit luuseri.”

Olen samaa mieltä siinä, että on fakta, että kaikkien unelmat eivät toteudu. Mutta itse en suostu olemaan osa sitä porukkaa

Minusta tässä mennään nyt asian ytimeen. Juuri tällainen ajatus nimittäin erottaa ne omien rajojensa vangeiksi jääneet tyypit niistä toisista, jotka sitten lopulta saavuttavat haaveitaan. Heistä, jotka joustavat ja muokkaavat omia rajojaan unelmiaan tavoitellessaan.

Jos haluaa uskoa totuutena omalla kohdallaan, että kaikki maailman unelmat eivät toteudu, ja että omat rajat pitää hyväksyä ja pysytellä niiden sisällä, itseasiassa varmistaa olevansa osa sitä sakkia, joiden unelmat eivät toteudu.

Joten kyllä, olen samaa mieltä siinä, että fakta on, että kaikkien unelmat eivät toteudu. Mutta itse en suostu olemaan osa tätä porukkaa.

Unelmien tavoittamiseksi hankin tietoa, mutta tärkeää on myös ruokkia toivoa inspiroivalla kirjallisuudella. Minua autto Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa. Elastisen biisi Eteen ja ylös on toimiva tsemppibiisi

Siksi lähdin opettelemaan uskomista omiin unelmiin, kun lähdin niitä tavoittelemaan. Huomasin, että ainoastaan usko unelmiin ei riittänyt. Piti opetella uskomista elämään ylipäänsä, ja luopua kyynisyydestä. Tälle matkalle on tarvittu paljon työkaluja.

Voisin verrata reissua henkiseksi vuoristokiipeilyksi. Lisähappena olen käyttänyt toivoa. Energiana sisua. Hakkunani on joustavuus. Tukevana vuoristotelttana toimi palautuminen ja lepo.

Lähdin ensin väärään suuntaan, koska johonkin oli lähdettävä. Paikallani en voinut olla enää. Sitten huomasin että perhana, mukana olivatkin väärät työkalut. Itseasiassa suuntakin oli väärä. Turhauduin. Tälle kuvainnolliselle perusleirille useimmat varmaankin jäävät ja palavaat takaisin lähtöpisteeseen.

Kun aloitin, en ollut ihan varma missä maali on, tai miltä se edes näyttää. Tällaista kohdetta on aika vaikea saavuttaa. Siispä askartelin unelmakartan. Kaikki keinot käyttöön hei! 

Minäkin olen tehnyt näin monta kertaa. Yrittänyt ja hakannut päätä seinään uudestaan ja uudestaan. Mutta nyt päätin toisin.  Nappasin hakun olalle, katsoin kompassista uuden reitin ja samalla kehitin joustavuuttani, kun ymmärsin että aikaisempi reittivalinta oli väärä, enkä siksi päässyt määränpäähänkään. Alkoi tapahtua hyviä asioita. Siitä huomasin, että suunta lienee oikea. Se lisäsi uskoa ja toivoa. Tällaista matkantekoa olen tehnyt nyt jo monta vuotta. Välillä on menty oikeaan suuntaan, sitten vähän väärään ja taas oikeaan.

Jos sisu muuttuukin jääräpäisyydeksi, ei joustolle jää tilaa

Joskus, kun ihmisellä ei ole tarpeeksi henkisiä valmiuksia, hänen unelmansa saattaakin olla vääristynyt. Mutta silti, unelmaa kohti mennessään hänellä on loistava tilaisuus hankkia henkistä pääomaa jotta hän pääsisi lähemmäs. Unelma joko lähenee tai muuttaa muotoaan.

LUE MYÖS: OLETKO SINÄKIN AIKUISTEINI?

Omien ajatusten jäsentely keskustelujen kautta on osoittautunut tarpeelliseksi työkaluksi. Päänsisäinen ajattelu on usein hyvin erilaista kuin se, että sanoo ääneen. Suosittelen. Se selkeyttää. 

Tässä kohtaa mukaan tulee meille suomalaisille samaan aikaan tarpeellinen ja vahingollinen ominaisuus. Sisu. Tarvitaan sisua, jotta jaksaa yrittää. Mutta jos sisu muuttuu jääräpäisyydeksi, ei joustolle jää tilaa. Tällöin ei pysty näkemään kokonaiskuvaa. Sitä, että unelma onkin muokkatumassa toisenlaiseksi, ja sitä kohden kannattaisi mennä vähän eri reittiä. Vastoinkäymiset siis kehittävät meitä.

Ajatellaanpa minua. Minun tavoitteeni oli olla tunnettu muotibloggaaja sekä toimittaja ja tuottaja. Mutta hetkinen. Enhän minä ole se tyyppi ollenkaan. Sen sijaan opin matkan varrella tuntemaan itseäni, ja ymmärsin että arvoni ovat aivan toisensuuntaiset. Nyt niin vieraalta kuulostanut monen vuoden haave on muuttanut muotoaan sellaiseksi, joka tuntuu omalta ja aidolta. On vähän hassua, että olen edes ajatellut muuta. Silti haluan edelleenkin kirjoittaa ja vaikuttaa.

Palataan vielä alkuun. Erään kysymykseen vastanneen mielestä siis usko unelmiisi -hokema tekee omien rajojensa hyväksymisen todella rankaksi, ikään kuin tekisi väärin ja olisi luuseri. Tämäkin voi olla, surullista kyllä, aivan totta.

Olen itse kokenut kuinka pieneksi ja surkeaksi ja tyhmäksi ja epäonnistuneeksi sitä voikaan itsensä tuntea, kun aina vain epäonnistuu vaikka kuinka yrittää

Olen itse kokenut kuinka pieneksi ja surkeaksi ja tyhmäksi ja epäonnistuneeksi sitä voikaan itsensä tuntea, kun aina vain epäonnistuu vaikka kuinka yrittää. Sitä masentuu, kun kokee vain epäonnistumista.

Mikä siis on nyt toisin?

Ainakin jo mainitsemani jousto. Se on tärkeä tekijä. Mutta on toinenkin. Se on usko. Se on sellainen elementti, joka voi ehkäistä ja parantaa masennusta. Enkä nyt tarkoita Suomen evankelisluterilaista kirkkoa, tai muuta tarkemmin määriteltyä oppijärjestelmää tässä, vaikka tietenkin jollekin se voi olla tärkeäksi avuksi. Puhun uskosta elämään laajempana käsitteenä. Luottamuksesta.

Oleellista on laadukas ruoka ja tarpeeksi ravintoaineita. Ilman ei jaksaisi tällaista prosessia. 

Huomasin, että usko elämään ja itseeni saa jatkamaan toimintaa. Uskon, toisin sanoen luottamuksen tärkeä mahdollistaja taas on optimistinen elämänasenne. Kun ryhdyin opettelemaan positiivisuutta, se mahdollisti uskon ja luottamuksen itseeni. Se sai jatkamisen eikä antanut luovuttaa kun vastaan tuli esteitä, tai oikeastaan, hidasteita.

Huomasin, että usko elämään saa jatkamaan toimintaa

Myöhemmin olen saanut tälle ajattelutavalleni vahvistusta kahdesta kiinnostavasta lähteestä.

Psykologi Aku Kopakkala kirjoittaa Masennus kirjassaan; ”näyttäisi että masennuksen ydin olisi se, että kokija menettää energisen optimistisuuden. Tavallinen arkielämä edellyttää lievän myönteisyysharhan kanssa elämistä. Masentuessaan ihminen menettää tämän välttämättömän myönteisen tulkintaharhan. Ihmisestä tulee aluksi kauhistuttavan realistinen. Vähitellen hän hiipuu synkkään pessimismiin ja toivottomuuteen.”

Tuollaista liian realistista ja pessimististä elämää minäkin olen elänyt.  Aina kun uskoni ja luottamukseni kokee kolauksen, ja ajaudun ajattelemaan turhan realistisesti tekijöitä jotka voivat kaataa meneillään olevan haaveiden tavoittelu-prosessini, tuntuu että en jaksa tätä enää enkä pysty mihinkään.

Kuitenkin, koska olen kokeut masennuksen enkä halua vaipua tuohon tilaan enää, päätän ajatella toisin. Alan siis rakentaa Kopakkalan kuvaamaa lievää myönteisyysharhaa, jota itse kutsun positiivisuuden opetteluksi ja ylläpidoksi.

Liikunta muokkaa aivojen toimintaa myönteiseen suuntaan 

Samankaltaisesta vinkkelistä katsovat myös psykiatrian tohtori Howard C. Cutler ja Dalai Lama yhteisessä kirjassaan Onnellisuuden taito:

Yhteiskuntatieteilijöiden tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että suurin osa modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa elävistä ihmisistä uskoo koko elämänsä ajan, että maailma on pohjimmiltaan mukava paikka elää, että elämässä vallitsee enimmäkseen oikeudenmukaisuus ja että he itse ovat hyviä ihmisiä ja ansaitsevat kaiken sen hyvän mikä heidän osakseen tulee. Näillä uskoilla voi olla tärkeä osuus onnelliseen ja terveeseen elämään. Kärsimysten vääjäämätön esiintulo kuitenkin horjuttaa tällaisia uskoja ja voi hankaloitaa koko elämän sujumista edelleen yhä onnellisena ja tehokkaana. Silloin pienikin vastoinkäyminen voi aiheuttaa suuria psyykkisiä vaikeuksia ihmisen menettäessä luottamuksen perususkoonsa…

Joten, yhteenvetona kaikelle tälle haluaisin tiivistetysti sanoa:

Usko edelleen unelmiisi. Lähde tavoittelemaan niitä, mutta ole joustava. Pyri positiiviseen ajattelutapaan. Pidä itsestäsi hyvää huolta.

Jos kaipaat lisäinspiraatiota, sitä löydät ihastuttavan Hannelen Rakkaudella Hannele blogista. Kurkista vaikka tämä artikkeli.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply