Matkailu, Panama, San Blas

Ogob-Sibu-Dup-Saaren Vanhin: ” Kuna -intiaani on kaikkien ystävä ”

tammikuu 22, 2018

Luitko jo aiemman matkakertomukseni Panaman San Blasista? Sen jossa kuvailin alkuperäisasukkaiden kosteita bileitä, joihin päädyimme mukaan?

Nyt tarina saa jatkoa. Haluaisin nimittäin esitellä sinulle kylän vanhimman. Hurmaavan Kuna -intiaani Puna Abila Henryn. Haastattelin häntä tulkin välityksellä matkallani. Päästetään hänet pidemmittä puheitta ”ääneen”.

Kuna -intiaaniKuna -intiaani, kylän vanhin, Puna Abila Henry

Minä olen Puna Abila Henry.

Olen 85-vuotias Kuna-intiaani. Asun Ogob-Sibu-Dup-saarella Kuna Yalan osavaltiossa Panamassa.

Ogob tarkoittaa kookospähkinää, Sibu valkoista ja Dup saarta.

Viihdyn tällä pienellä, valkohiekkaisella ja tuulisella saarella jota kirkas, turkoosi vesi ympäröi. En haluaisi asua missään muualla. Täällä on niin kaunista. Saarella asuu yhteensä neljä perhettä.

Olen asunut Panama Cityssä, mutta päädyin tälle saarelle, kun menin naimisiin viisitoistavuotiaana.

Perheeseeni kuuluu viisi jäsentä. Minä olen vanhin ja minulla on kuusi lasta. Kaksi poikaa ja neljä tyttöä.

Herään aamulla aikaisin. Viidelta tai kuudelta. Päivisin teen koruja sekä perinteisiä Mola-vaatteita.

Pidän kalasta, varsinkin kalakeitosta.

Kuna-perinteisiin kuuluu olla kaikkien ystävä ja elää rauhassa. Keitän mielelläni kahvit vierailleni.

Jumalani on Bab Dummod, kaiken luoja. Hän tuli avaruudesta kultaisella laivalla. Profeetta Ibeorsunin mukaan Kuna-naisen kuuluu pukeutua värikkääseen Mola-vaatteeseen, ja koristaa nilkat sekä käsivarret koruin”.

San Blasin alue on merkitty punaisella 

LUE MYÖS:

SANTA FE – AUTENTTINEN VUORISTOKYLÄ PANAMASSA

SAFARI TANSANIASSA- ELÄMÄNI PELOTTAVIN YÖ

UNAWATUNA ON SULOINEN, TSUNAMISTA KÄRSINYT RANTAKOHDE SRI LANKASSA

 

LUE SAN BLASISTA MYÖS TOISTEN BLOGISTA:

VAPAAN MATKUSTAJAN PÄIVÄKIRJA – PANAMA CITY JA SAN BLAS SAARET, PANAMA

 

You Might Also Like

  • Anna | Muuttolintu.com tammikuu 28, 2018 at 10:11

    Ihana juttu, tosi mielenkiintoinen tapaaminen! Aika hienoa, että pääsit juttelemaan Punan kanssa, tämmöiset on kyllä niitä reissujen antoisimpia kokemuksia. Ja tännekin haluan matkustaa pian! 🙂

    • Anna-Maria tammikuu 28, 2018 at 10:15

      Niin on minustakin. Mieleenjäävimpiä, vaikka ihania on ne valkoiset rannatkin <3 Suosittelen ehdottomasti tätä kohdetta!

  • Teija / Lähdetään Taas tammikuu 28, 2018 at 10:18

    Oi, tosiaan ihana kirjoitus! Varmasti jäi tuo tapaaminen mieleen ikuisiksi ajoiksi.

    • Anna-Maria tammikuu 29, 2018 at 09:06

      Kyllä, nämä ovat matkailun parasta antia, tietty auringon, valon ja lämmön ohella <3

  • Elina Marjaana Travel Blog tammikuu 28, 2018 at 11:01

    Onpa kauniita ja värikkäitä kuvia! Tuosta lauseesta, en haluaisi asua missään muualla, tulee mieleen yli sata vuotta vanha kirja Papalagit, jossa samoalainen heimopäällikkö vierailee Euroopassa ja palaa takaisin omalle saarelleen kertomaan heimonsa jäsenille, miten hyvin asiat ovat kotona ja hullusti Euroopassa. Todella kiehtovaa ja silmät avaavaa. 🙂

    • Anna-Maria tammikuu 29, 2018 at 09:07

      Heei mahtava tarina! Ja tosiaankin kiehtova. Ihmisillä siellä samoalla on varmasti ollut hyvin erilaista verrattuna eurooppaan, jossa kehitys on ollut niin nopeaa.

  • Jenna Valtari / Enemmän kuin äiti tammikuu 28, 2018 at 17:06

    Olipa joten virkistävä ja elämänmakuinen postaus 🙂 Vaikuttaa oikein miellyttävältä ihmiseltä, hänen luona voisin poiketa kahvilla. Kiehtova tuo ajatus jumalasta, joka tulee avaruudesta kultaisella laivalla. Ehkä alan itsekin uskoa tuohon! 😀

    • Anna-Maria tammikuu 29, 2018 at 09:09

      Kiva kuulla, kiitos Jenna! Joo, rouva oli mukava, mutta koska yhteistä kieltä ei ollut, juttuhetket rajoittuivat siihen kun oli tulkki paikalla. Siis hänen poikansa, joka meitäkin houstasi 🙂

  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista tammikuu 28, 2018 at 23:08

    Wau, miten hienoja kuvia. Ja kuinka kauniita noi naisten värikkäät puvut! Hurjaa muuten ajatella, että haastattelemasi henkilö on joutunut naimisiin 15-vuotiaana. Antaa varmaan melkoisesti ajattelemisen aihetta kohdata näin erilaisia maailmoja.

    • Anna-Maria tammikuu 29, 2018 at 09:11

      Puvut olivat kyllä hienot, ja oli hauska huomata kuinka ne olivat niin yleisesti ihmisillä käytössä. Miehet ja nuoremmat naiset eivät enää pukeutuneet näihin, mikä on toisaalta sääli, että tällainen kulttuuri pikkuhiljaa kokee länsimaisen muutoksen. Mutta toki kaikilla on oikeus itse valita vaatteensa 🙂

  • VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA tammikuu 30, 2018 at 16:06

    Olipas kivan fresh postausidea! Tykkäsin. Ihana kurkistaa erilaisempaan kulttuuriin paikallisen äänen kautta. Hienoja kuvia!

    En kyllä varmaan itsekään halauisi asua muualla, jos asuisin tuollaisella unelmasaarella. :’D

    • Anna-Maria helmikuu 1, 2018 at 09:25

      Ihana kuulla! Mä rakastan ihmisten tarinoita, sekä erilaisi kulttuureja joten tällaisia olisi ihana tehdä enemmänkin <3

  • Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta helmikuu 2, 2018 at 09:06

    Ihana pikkujuttu, mielelläni olisin lukenut enemmänkin Punan elämästä! Kuvatkin ovat niin kauniita!

    • Anna-Maria helmikuu 2, 2018 at 16:00

      Kiva kuulla! Mäkin olisi kirjoittanut mielelläni pidemmän, mutta rouva ei ollut, sanotaanko näin, että ihan puheliaimmaista päästä 😀 Hyvin vaatimaton.

  • Tiina / Makuja ja seikkailuja helmikuu 2, 2018 at 14:20

    Ihana postaus! Tuota elämänasennetta ja ohjenuoraa olisi mm. länsimaalaistenkin syytä noudattaa enemmän, olla kaikkien ystävä ja elää rauhassa. Meidän yhteiskunnassa se tuskin voisi ikinä toteutua täysin, mutta mitä enemmän tällaisia kulttuureja ja henkilöitä tuotaisiin esille, ehkä ihmiset alkaisivat ajatella. 🙂

    • Anna-Maria helmikuu 2, 2018 at 16:01

      Olet ihan oikeassa. Enemmän ystävällisyyttä ja rauhaa, kiitos <3

  • Anna K. - Kaukaa haettua helmikuu 2, 2018 at 17:36

    Paikallisten ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan juttelu on matkailun suola. Parasta se on, jos on yhteinen kieli, mutta joskus keskustelu onnistuu ihan elekielelläkin.

    • Anna-Maria helmikuu 2, 2018 at 19:37

      Se on totta. Pitäisi uskaltaa enemmänkin jutulle 🙂

  • Paula - Viinilaakson viemää helmikuu 3, 2018 at 02:29

    Olipas mielenkiintoinen kohtaaminen! Joskus sitä miettii, että miten joidenkin ihmisten elämä voi ollakin niin erilaista kuin oma. Hauskaa että olit kirjoittanut tällaisen vähän erilaisen postauksen.

    • Anna-Maria helmikuu 3, 2018 at 08:17

      Niinpä! Samaan aikaan niin erilaista mutta kuitenkin samanlaista sillä tavoin, että perusarkea tämäkin rouva tuolla minimaalisen kokoisella saarella eleli 🙂

  • Sonja Evita / Shining Journey helmikuu 3, 2018 at 15:51

    Mielenkiintoinen, vähän erilainen postaus! <3 Kohtaus tuon naisen kanssa on ollut varmasti erityinen. Mahtavaa, että haastattelit häntä ja tarjosit muillekin mahdollisuuden päästä kurkistamaan hänen elämäänsä. Paikkakin vaikuttaa aikamoiselta paratiisilta. Ihania kuvia! 🙂

    • Anna-Maria helmikuu 3, 2018 at 19:33

      Hei kiva kuulla! Kiitos kun jätit viestiä 🙂 Toivoisin, että voisin haastatella retkillä ihmisiä enemmänkin, mutta joskus joku ujous estää 😀 Hassua.

      • Sonja Evita / Shining Journey helmikuu 4, 2018 at 16:45

        Minäkin olen miettinyt monesti, että blogiin voisi tehdä myös haastatteluja. Hyvinvointialan lisäksi olen toimittaja, joten haastatteluja on tullut tehtyä vuosikaupalla. Miksi niitä ei tekisi omaan blogiinkin? 😀 Matkoilla usein törmää mielenkiintoisiin ihmisiin, joista saisi hienoja haastatteluja aikaan. Saisi myös kirjoittaa muiden ajatuksista ja kokemuksista välillä omien sijaan. Tsemppiä sullekin haastattelujen tekoon, minä ainakin mielelläni luen niitä. 🙂 Äläkä anna ujouden estää, rohkeasti vaan kysymään! <3

        • Anna-Maria helmikuu 6, 2018 at 14:56

          Kiitos Sonja tästä <3 Tulipa hyvä mieli ja hymy huulille 🙂 Kiitos siksikin että nyt löysin blogisi! Susta välittyi heti jotenkin tosi hyvä energia.