Bali, Gili-saaret, Matkailu, Oma elämä

Suosikkikohde Indonesiassa – seesteinen Gili Meno

marraskuu 7, 2017

Kuvittele pikkuruinen, rauhallinen trooppinen saari, jota ympäröi turkoosi, niin kirkas vesi, että voit nähdä kaikki pohjan pikkukivet. Kierrät saaren ympäri jalkaisin sen vitivalkoista rantaviivaa pitkin vain parissa tunnissa. Moottoriajoneuvot eivät saastuta melullaan, ja ajoittain voit luulla olevasi ainoa ihminen saarella. Snorklausretkellä törmäät kilpikonniin.

Tämä paikka on Indonesiassa, siinä Balin vieressä. Saari on nimeltään Meno, ja se on yksi Gilin kolmesta saaresta. Se pienin ja keskimmäinen. Ja allekirjoittaneen suosikkikohde häämatkallamme vuonna 2013.

Tänään aurinkoisena marraskuun aamuna on ihana palata ajatuksissani tuohon reissuun, kun toisaalta samaan aikaan fiilistelen jo tulevaa matkaa. Enää 25 päivää, ja olen Väli-Amerikassa!

SuosikkikohdeSuosikkikohde häämatkallani vuonna 2013 oli Gili Meno

Olemme juuri hypänneet rinkat selässämme veneestä mereen. Hameenhelmat kastuvat kun kävelen paljain jaloin kohti rantahiekkaa. Helpotuksen tunne valtaa mieleni, ja jonkinlainen sisäinen rauha asettuu rintakehääni pikkuhiljaa. Äskeinen satama-alue, se josta tänne päädyimme, ei ollut seesteisin paikka tälle herkälle länsimaiselle. Satamassa konkkaili yksijalkaisia koiria ja ponit joita yleisesti käytetään kulkupeleinä Lombokilla, olivat säihkähtäneen ja stressaantuneen oloisia, puhumattakaan lehmistä joita kuljettiin kiikkerillä veneillä saarelta toiselle.

Täällä on rauhallista. Haluan kävellä hotelliimme toiselle puolelle saarta, vaikka hevoskyytikin olisi ollut tarjolla. Niin. Tällä saarella ei tosiaan ole autoja.

Gili MenoAutoja ei ollut. Kulkupeleinä oli hevosia, joiden kyytiin minä en kuitenkaa kaivannut. Menin mieluummin jalan.

Merivedestä kastunut hame liimautuu sääriini ja rinkka alkaa tuntua jo painavalta, kun tallaamme hiekkaista maalaispolkua pitkin. Sitten edessä näkyy hotellimme Mahamaya. Siellä meidät otetaan sydämellisen ystävällisesti vastaan. Viileä pyyhe tulikuumassa niskassa tuntuu täydelliseltä, kun hörppään tervetuliaisjuomaa.  Sitten meille osoitetaan oman kaunis minikokoinen villa, josta on esteetön näkymä merenrantaan. Täydellistä.

Pidän täällä myös siitä, että meille lainataan vierailun ajaksi vesipullot, joita voimme täyttää villamme vesipisteellä. Kuulemma alueen suuri ongelma on muoviroskat, joita ihmiset heittävät ojiin. Sadekaudella niissä virtaava vesi laskee mereen. Niinpä meressä lilluu aikamoinen määrä juurikin kertakäyttöisiä muovipulloja ja muuta roskaa. Havaitsimme tämän itsekin yhdellä snorklausretkellämme Balin puolella, kun sukeltelimme muovipussien ja kalaparvien seassa. Surullista.

On surullista, että ihmiset heittävät muoviroskia ojiin. Sadekaudella ne huuhtoutuvat meriin. 

Tämä majoituspaikka on hyvä valinta, mikäli haluaa matkallaan huomioida ympäristöseikkoja. Hotellin nettisivuilla kerrotaan, että Mahamaya toteuttaa vahvaa eko-filosofiaa hiilijalanjäljen minimoimiseksi, ja pyrkii olemaan lomakeskuksena luontoystävällinen valinta.

Huoneemme oli viihtyisä ja siistiäkin siistimpi. Vessassa sai käydä sisätiloissa, mutta suihkusta sen sijaan nautimme taivasalla. Taivaallisen hyvä sänky veti puoleensa siinä määrin, että jouduin nukkumaan päiväunia ihan vain sängyn vuoksi! Täältä en olisi halunnut lähteä pois.

MahamayaHotelli Mahamaya on suosittelun arvoinen paikka. Erityisesti pidin ekologisesta filosofiasta sekä lämpöisestä palvelusta.

Suosikkikohde

Ranta koostuu paikoin valkoisesta korallista, joka tuntuu kipeältä jalkapohjissa. Kiittelen itseäni loistavasta hankinnasta ennen lähtöä. Nimittäin uimakengistä!

En ole aiemmin maistanut kuningasrapucoctailia. On ystävänpäivä, ja me nautimme kolmen ruokalajin illallista rannalla. Trawanganin valot vastarannalla heijastuvat mereen. Jossain soi Lady in red. Kuu loistaa taivaalla kirkkaana. Täydellisen romanttista näin tuoreen avioparin näkökulmasta.

Täydellisen romanttista näin tuoreen avioparin näkökulmasta.

Sitten kuu menee pilveen. Viimeisen rapupalan vielä pyöriessä suussani, alkaa sade. Ripsuttelu muuttuu sekunneissa rankkasateeksi. Juoksemme sateensuojaan villaamme. Vuoteen päälle on ilmestynyt ihanaa Belgialaista suklaata.

MITEN SINNE PÄÄSEE?

Pääset Menolle ainakin Lombokin saaren Bangsalista. Menolla ei ollut ainakaan muutama vuosi sitten venelaituria, vaan veneestä hypättiin suoraan mereen, ja kannettiin omat matkatavarat rantahiekalle. Me matkustimme autolla kohti Bangsalian satama-aluetta, mutta vain hiukan ennen määränpäätä meidät pysäytettiin eikä matkaa saanut jatkaa enää autokyydillä. Paikalle hälyytettiin ponin vetämät vaunut, ja hölmistyneet turistit vaihtoivat auton heinällä käyvään kulkupeliin.

Kundit olivat pysäyttäneet kellonsakin, jotta luulisimme veneemme juuri menneen.

Sitten seuraa suositus: Osta venelippusi vasta perillä satamasta, älä ennen sitä vaikka joku kehotettaisikin niin tekemään. Ennen satamaa ponikuljettajamme pysäytti, ja ohjasi ostamaan liput tienvarteen pystytetystä kioskista. Myyjät yrittivät huijata hankkimaan kalliimmat liput. Nämä kundit olivat pysäyttäneet kellonsakin, jotta luulisimme veneemme juuri menneen. Jatkoimme kuitenkin satamaan asti. Sinne, missä virallinen lipunmyyntipiste oli.

Meno on hiljainen saari, joten sinne menee veneitäkin harvammin. Tai ainakin vuonna 2013 oli näin. Me odottelimme kyytiä puolitoista tuntia. Ympärillämme pörräsi jos jonkinlaista höpöttäjää. ”Osta sitä, osta tätä, mitä kuuluu kukkuluuruu…” Lombokilla väki oli selkeästi agressiivisemman oloista kuin naapurisaari Balilla.

Tyytyväinen matkailija odottelee virkistävää juomaa patikoinnin päätteeksi. 

Saarella on kohtuullisen paljon majoitusvaihtoehtoja, joten saatat löytää yöpaikan vasta saavuttuasi. Ennen matkaa luin jostakin matkablogista, että kirjoittaja ei saanut yöpaikkaa kaikkien majoituspaikkojen ollessa täynnä. Varsinkin highseasonilla voisin kuvitella tämän olevan mahdollista.

Me varasimme varmuuden vuoksi majoituksen etukäteen, mutta saarella oli tuolloin helmikuussa niin hiljaista, että olisimme mitä luultavimmin löytäneet vapaan bungalovin meren ääreltä.

Tällä puolella saarta oli erittäin rauhallista ja hiljaista. Palveluina vain hotellin palvelut. Tosisella puolella saarta on mm. ravintoloita ja lisää hotelleja.

Suosikkikohde

Meno on upea paikka, siellä sielu lepää. Mutta mitä siellä sitten voi tehdä? Ei paljon mitään ja siinä se hohto onkin. Voit lueskella, samoilla saarella, torkkua rannalla, snorklailla, meloa… Jonkilainen lintupuistokin saarelta löytyy. Tämä on hyvä paikka täydelliselle rentoutumiselle.

LUE MYÖS: UBUD JA NIPISTELEVÄT APINAT

Tsekkaa myös Mondon kirjoitus Gili-saarista.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Matkatar marraskuu 7, 2017 at 22:24

    Kiva postaus, alkoi oikein tehdä mieli tuonne ihan vain oleilemaan ja nauttimaan rauhasta. Voisi lisätä omalle toivelistalle.
    Hei pidän tästä sun blogin ulkoasusta, ja nuo yläreunan sivupalkit ovat tosi kätevät -paljon kätsymmät kuin pitkä tagiluettelo! Mikä pohja sulla tässä on ja olisiko tämä pohja ostettu jostain…?
    Ihanaa syksyn jatkoa!

    • Reply Anna-Maria marraskuu 8, 2017 at 10:52

      Moi! Kiva kuulla jos löysit inspiraatiota 🙂 Ihanaa jos toimii mielestäsi. Mietin aika pitkään mikä olisi hyvä ja toimiva systeemi. tämä blogipohja on ostettu Theme Forestista, ja on nimeltään Hemloc. Ihanaa päivää ja loppuviikkoa sulle <3

  • Reply Minttu marraskuu 8, 2017 at 01:08

    Meno on muuttunut hyvin paljon jo yhden vuoden välissä, saati useamman. Oltiin 2013 kesällä pari viikkoa siellä Balentassa ja juurikin Mahamaya oli niitä harvoja hyviä ruokapaikkoja. Sittemmin ollaan vuosittain poikettu vain päiväreissulla ja huomattu, että vanhoja bungaloweja on poistettu ja isompia komplekseja rakennettu tilalle. Korallit alkaa olla myös huonompaan suuntaan (joskin ainoa saari noista Gileistä, jossa enää mitään nähtävää koralleissa). Olemme siirtyneet Nusa Lembongan ja (siirtymässä) Penidan saarten suunnille, joskin L on jo turistisoitumassa sekin (kiinalaiset päiväturistit). Meno tuntui 2013 juurikin kuvaamaltasi, vaikkei koskaan pikaveneistä (Badang Paista) ole joutunut kahlailemaan vedessä saapuessaan. Gili Airillakin olemme vielä käyneet viimeksi 2v sitten, mutta Trawangan on jo ihan liian turistinen.

    • Reply Anna-Maria marraskuu 8, 2017 at 10:54

      Voih. Niin kurja kuulla, mutta toisaalta en ylläty lainkaan, koska monelle paikalle käy juuri niin. Trawanganilla me olimme vain yhden yön, ja se oli kyllä ihan riittävästi. En pitänyt yhtään yleisfiiliksestä.

    Leave a Reply