Matkailu, Oma elämä, Tansania

Safari Tansaniassa- Elämäni pelottavin yö

marraskuu 2, 2017

Huolimatta siitä, että olen pukenut kaikki mukana olevat vaatteet päälleni, vilunväristykset kulkevat läpi vartalon. Täristen sukellan syvemmälle makuupussiini, työnnän korvatulppia syvemmälle ja onnistun nukahtamaan hampaiden kalinasta huolimatta.

Sitten herään. Ohuen telttakankaan toisella puolella, ihan siinä kasvojeni kohdalla oli jokin. Tunsin sen hengityksen kasvoillani. Nappaan korvatulpat pois ja samalla silmäni rävähtävät auki, kun tajuntaani hiipii tieto siitä, että kuuntelen inhottavaa leukojen louskutusta. Sydämeni syke kiihtyy tajutessani, että näitä louskuttajia on joka puolella telttamme ympärillä.

Huomaan Janinkin olevan hereillä ja kuuntelevan. Emme puhu. Emme uskalla. Muistan lukeneeni, että hyeenat tulevat joskus tälle Tansanialaiselle leirintäalueelle.

SafariSafari Tansaniassa budjettiluokassa oli kaukana luksuksesta, mutta kokemus jota en mistään hinnasta antaisi pois

Näin illallisella aseistettuja vartijoita. Missä pirussa he ovat nyt! Leukojen louskutus jatkuu, ja telttakangas kahisee. Olen varma, että kankaan takana olevat pedot haistavat pelkoni, tai vähintääkinkin kuulevat jyskyttävän sydämeni ja pyrkivät sisään. Puristan kädessäni taskulamppua, ainoaa asettani. Pitäisikö olla hiljaa, vai pitää sittenkin meteliä?

Meitä ei ole valmisteltu lainkaan tällaista varten. Ei edes varoitettu. Sinä yönä Afrikassa siinä huterassa teltassa, johon vesisadekin pääsi sisään, tajusin, minkälaista on kun pelko ottaa vallan. Aikaa kului. Odotimme.

Yhtäkkiä jokin törmäsi telttaamme. Kävi kahina ja teltta keikahti! Nyt tuli loppu, olin siitä varma. Heitin mielessäni hyvästit maailmalle ja valmistauduin vastaanottamaan elämäni viime hetket. Sitten kuului loittonevia askeleita. Hiljaisuus. Ainoa ääni oli rinnastani ulos pyrkivä sydämeni ja kiihtynyt hengitykseni.

Hiljaisuuden rikkoi naapuriteltan vetoketjun suloinen ääni.

Täällä on muitakin hengissä”, ilakoin. ”Heitä ei olekkaan syöty”.

Hetken kuluttua vetoketju surahti taas merkkinä siitä, että viereisen teltan asukas oli selvinnut ulkona hengissä. En voinut kuvitellakkaan enään nukkuvani. En ennen kuin selvittäisin mitkä oliot meitä olivat häirinneet.

”Täällä on muitakin hengissä”, ilakoin. ”Heitä ei olekkaan syöty”.

Varovasti avasimme kenottavan telttamme vetoketjun. Kurkistimme ulos. Oli aivan hiljaista ja pimeää. Hengityksemme höyrysi kun puikkelehdimme telttojen lomitse kirkkaan tähtitaivaan alla.

Kaikilla meillä omatoimisafarimatkaajilla oli oma kokki mukana. Älkää ymmärtäkö väärin. Kyseessä oli budjettimatka, ja käytäntö täysin normaali ja kaukana luksuksesta. Kokkeja oli siis useita, ja heille varatussa parakissa näkyi liikettä. Joku oli hereillä ja ihmetteli yöllistä kulkuamme. Kertoi, että leirintäalueen vieraat olivat olleet puhveleita. Ne tulevat alueelle kuulemma joka yö.

Suustani pääsi helpotuksen huokaus. Ei hyeenoja! Sitten muistin miten valtavia puhveleita olimme nähneet, ja mitkä jättisarvet niillä oli. Kyllä nekin saavat vahinkoa aikaan niin halutessaan. Onneksi nämä olivat olleet rauhanomaisia, vaikka telttamme vinossa niiden jäljiltä olikin.

LUE MYÖS: SAN BLAS, PANAMA: VIERAILIMME RIIPPUKEINUSSA NUKKUVIEN INTIAANIEN LUONA

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Linda marraskuu 2, 2017 at 11:53

    Hui kamala miten pelottava kokemus tuo on varmaan ollut! Itsekkin tässä lukiessa pidättelin kauhulla hengitystä 😀 Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! Upeita safarikuvia 🙂

    • Reply Anna-Maria marraskuu 2, 2017 at 11:56

      Kyllä, menee heittämällä pelottavien kokemusten top 3:een. Jännä miten vahvasti mieli toimii, kun se itse pääsee maalaamaan todeksi jotain, ja täydentämään puuttuvia palasia. Safari oli kuitenkin kaikkinensa erittäin hieno kokemus. Täytyykin kirjoittaa aiheesta lisää tänne blogiinkin 🙂 Kiitos Linda kun tulit, luit ja jätit viestiä <3 Aurinkoa päivääsi!

  • Reply Viví Vinna marraskuu 2, 2017 at 15:32

    Hui kamala! Voin kuvitella, miten pelottava kokemus. Onneksi ei käynyt kuinkaan. 🙂

    • Reply Anna-Maria marraskuu 2, 2017 at 18:44

      Huhhuh, oli se vaan pelottavaa. Onneksi sille nyt voi jo nauraa 😀 Ihanaa loppuviikkoa sulle <3

    Leave a Reply