Elämä, Matkailu, Thaimaa

Koh Phangan – itsestään huolta pitävien matkakohde

lokakuu 22, 2017

Meidän piti säästää Thaimaa aikaan, kun meillä ehkä on lapsia. Vaikka perheemme jäsenten lukumäärä ei ole kasvanut, matkustimme alkuvuodesta Kaakkois-Aasiaan ja Thaimaahan aikomuksenamme relata ja joogata. Teimme niitäkin, mutta päädyimme reissullamme myös paikalliseen ensiapuun. Palataan nyt tuohon reissuun, sillä pian koittaa jo uusi!

Pieni Koh Phanganin saari sijaitsee Thaimaan yhden suosituimman kohteen, Koh Samuin vieressä. Se on vilkasta Samuin saarta lämminhenkisempi, ja vaikka aktiviteettitarjonta ei yllä naapurisaaren tasolle, joskus vähemmän on todellakin enemmän. Itsestään huolta pitävälle joogan ystävälle, ainakin minulle, tämä saari on paratiisi.

Testasimme Koh Phanganilla joogaa neljän eri opattajan ohjauksessa. Pidimme eniten Sunnysta. Lämmin suositukseni, jos etsit Koh Phanganilla hyvää joogaopettajaa.

Koh Phanganilla sai nauttia jokaisena iltana mielettömän kauniista auringonlaskuista ja illan ruskoista

Lautta jättää meidät Koh Phanganin satamaan ja jatkaa matkaansa kohti Ko Taoa. Lava-auto kaartaa viereemme, joten seuraavaa siirtoa ei tarvitse miettiä pitkään. Auto kerää samalle suunnalle menevät matkaajat kyytiinsä. Rinkat heitetään katolle, ja sitten mennään.  Vettä sataa ja rapa roiskuu, kun ajelemme pitkin rantatietä. Aina välillä kyydistä jää joku omalle hotellilleen.

Sitten päästään meidän majapaikkaamme. Haad Chao Phao-rannalla sijaitseva Hotelli Blue Ocean Garden näyttää sateessakin täydelliseltä. On vehreä, kumpuileva puutarha itämaisine lyhtyineen, ja pieniä suojaisia majoja, joissa jo kuvittelen itseni viettämässä iltapäivän teehetkeä tai meditoimassa. Aluetta reunustaa muutama kaunis harjakattoinen cabana, ja mikä parasta, meri kimmeltää ihan vieressä. Lyhyehkön hiekkarannan toisessa päädyssä seistä tönöttää katettu koroke.

– Siellä on mahdollisuus hieronnalle tai aamujoogalle, ystävällinen vastaanottovirkailija selvittää meille.

LUE MYÖS: TESTASIN PERINTEISEN THAI-HIERONNAN

Koh Phanganilla on monet eri kasvot, riippuen siitä missä päin saarta milloinkin on. Saarella on maineensa bilepaikkana,  mutta eteläkärjessä sijaitseva Haad Rinin alue täyttyy vain täydenkuun aikaan tuhansista juhlijoista. Bileiden laannuttua alue rauhoittuu, ja vaikuttaa jopa aavemaiselta tyhjine katuineen ja majapaikkoineen. Saaren länsipuolella sijaitsevasta pääkaupunki Thong Salasta sen sijaan löytyy ihmisiä ja kauppatarjontaakin ympäri vuoden.

Saaren pääkaupungin katukuvaa

Tällä rannalla on täydenkuun aikaan kova meno. Muulloin ranta rauhoittuu. 

Saaren luoteispuoli sopii loistavasti itsestään huolta pitävälle joogan ystävälle, koska joogapaikkoja on runsain mitoin. Myös raakaruokaa ja muita hyvää tekeviä herkkuja löytää tältä suunnalta.

Kävelymatkan päässä Haad Chao Phaolta etelään päin si jaitsee pieni kylä. Juuri sopivan rauhallinen minun makuuni. On kahviloita, katuruokakojuja, muutamia kauppoja sekä meidän lempipaikaksi osoittautunut Karma Kafe. Siellä tuli nautittua monet vihersmoothiet, raakaherkut ja lounaat. Tässä kylässä on mukavan rento fiilis ja kaikki meille tarpeellinen löytyi. Tykkäsin, lukuunottamatta pöllyävää hiekkaa jota ohi ajavat autot pyörittivät. Huomasin toivovani, että paikka ei muuttuisi yhtään vilkkaammaksi.

PYÖRÄRETKELLÄ SISÄMAA TUTUMMAKSI

Kolmen hengen polkupyöräretkueemme kaartaa päällystetyltä tieltä hiekkaiselle pihalle. Huomaan valtavan keon ruskeita kookospähkinöitä keskellä pientä aukeaa aluetta. Olemme tulleet kookospähkinätilalle. Opin, että ruskeita pähkinöitä saadaan korkeista palmuista, ja niistä valmistetaan kookoskermaa. Matalammat palmut tuottavat ihania vihreitä kookospähkinöitä, joiden vesi maistuu taivaalliselta.

Thaimaalaiset käyttävät apinoita apunaan kookospähkinämetsässä. Ne koulutetaan kiipeämään puihin, josta ne joko potkivat tai repivät kookospähkinöitä irti ja heittävät maahan. Näin kookospalmumetsässä apinoita työssään korkeiden puiden latvustoissa. Ne oli sidottu pitkään liekaan, jonka toista päätä mies piteli maankamaralla. Mietin miten suhtautuisin tähän. Samaan tapaanko kuin sokeaa avustavaan opaskoiraan? Vai ehkä työmiehen hevoseen?

LUE MYÖS: IHANAN MAKUINEN JA KOLESTEROLIARVOJA TASAAVA KOOKOS

Koska tuumasimme, että polkupyörän selästä on hyvä tutkia Koh Phanganin saaren sisämaata, varasimme opastetun pyöräretken. Homma sujui näppärästi suoraan yrittäjältä sähköpostin välityksellä. Retkifirman työntekijä haki meidät säntillisesti sovittuun aikaan hotelliltamme, ja sitten me huristelimme kaupunkiin vähän matkan päähän. Kaupunki, Thong Sala nimeltään, on saaren vilkkain paikka. On kauppaa kaupan vieressä ja kaduillakin hulinaa, mutta ei suurkaupunkimaiseen malliin kuitenkaan.

Nautiskelimme aamupalan valmiiksi katetusta pöydästä, ja sitten kävimme polkupyöriin kiinni. Tsekkasimme myös hiukan tulevaa reittiä läpi. Kaltaiseni vaihtelunhaluinen persoona nauttii, kun pyörien alla on sileän ja helpon asfaltin sijaan myös kapeaa metsäpolkua ja maalaismaisemaa. Vesibiisonit jäävät kauas taakse, kun me poljimme kohti kumipuumetsää, ja siitä eteenpäin Buddhalaistemppelille.

Pitkät koristellut portaat aukevat edessäni. Tuntuu juhlalliselta kävellä ne ylös. Maisema rappujen päässä on sekin juhlallinen. Täältä näkee pitkälle. Kurkistamme myös pieneen, jo hiukan ränsistyneen oloiseen temppeliin jonka lattia on kaunista laattaa. Siellähän on muitakin! Pieni ryhmä harjoittaa joogaa sisällä temppelissä. Oppaamme pahoittaa tästä mielensä. Hän kokee toiminnan loukkaavana.

Pieni ryhmä harjoittaa joogaa sisällä temppelissä. Oppaamme pahoittaa tästä mielensä. Hän kokee toiminnan loukkaavana.

Pian olemme taas pyörien päällä. Alkaa olla kuuma, kun aurinko porottaa korkealla. Juomataukoja täytyy muistaa pitää. Vaikka retken aikana poiketaan polulta ja pysähdellään, alkaa rasitus tuntua jaloissa ja takapuolessa. Loppusuora alkaa häämöttää, ja meillä on vielä kaksi kohdetta edessä. Näistä ensimmäinen ilahduttaa ja sulattaa sydämeni.

Kolmijalkainen koira juoksee meitä vastaan häntä heiluen. Sitä seuraa toinen. Tuolla nelijalkaisella reppanalla on päässään suuri haava. Sitten kuulen uikutusta. Vähän kauempana on häkkejä. Siellähän on pikkuisia tomeria koiranpentuja! Ne haluaisivat huomiota. Silitystä ja rakkautta.

Olemme tulleet Koh Phanganin kodittomien eläinten hoitopaikkaan, jossa annetaan pääasiassa koirille ja kissoille ensiapua, hoidetaan haavoja ja sairauksia, annetaan rabiesrokotteita ja sterilisoidaan, jotta vapaana juoksevien eläinten lukumäärä pysyisi jota kuinkin siedettävänä.

Miten hienoa että Koh Phanganilla on paikka jossa hoidetaan kodittomia eläimiä!

Tällaisia paikkoja lisää, saanko pyytää? Esimerkisi Intiassa ja Sri Lankassa kodittomien koirien lukumäärä tuntui aivan mahdottomalta, varsinkin kun tietää että olot eivät ole lokoisimmasta päästä ja kolareita sattuu. Vaikka rakastan matkustamista, eläinten olot vaikuttavat paljonkin siihen, mihin maahan haluan mennä, tai vähintäänkin siihen mikä on vallitseva tunnetila kohteessa. Olenko pelokas ja stressaantunut vai rento.

Jätimme lahjoituksen lähtiessämme, sekä toiveen, että paikka pysyisi olemassa ja vapaaehtoisia virtaisi auttamaan. Jos haluat lukea paikasta lisää, tsekkaa tämä linkki.

Vaaleanpunaisia kananmunia, tuoreita vihanneksia, liian tulisia chilejä ja kaloja, joiden ympärillä pörrää kärpäsiä. Olemme tulleet tuoretorille. Jaksan hetkisen aikaa tutkia torin tarjontaa, mutta sitten uupumus alkaa painaa ja keskittymiskyky herpaantuu. Tekee mieli syötävää ja juotavaa, ehkä pientä pulahdusta virkistävään mereen.

On aika ajaa palauttamaan pyörät ja kiittää huippuretkestä. Pyörän selästä oli hyvä tutkia saaren tarjontaa hiukan eri näkövinkkelistä, ja päätyä paikoihin joihin ei olisi omin päin löytänyt.

ENSIAPUA KOH PHANGANIN TAPAAN

Istun vaaleansinisellä penkillä huoneessa, jonka seinät ovat kermanvalkoiset. Laattalattia kiiltää puhtauttaan, ehkä uutuuttaankin. Ilmastoinkin puhuu sen puolesta, että rakennus on uusi. Lämpötila huoneessa on juuri sopiva. Viileän pehmeä. Sellainen, joka ei aiheuta vilunväristyksiä tai puhalla niskaan.

Katselen kuinka sinipukuiset hoitajat kulkevat suu-nenäsuojat kasvoillaan. Yksi heistä yrittää mitata pientä tummasilmäistä poikaa, joka itkee lohduttomasti ja hakee äidistään turvaa. Länsimaalaisen näköinen mies on satuttanut itsensä. Otsa on paikattu haavasidoksin, samoin jalka. Tunnen palan kurkussani.

Mietin kuinka hetki sitten istuin taxin kyydissä. Yritin olla reipas, vaikka pelkäsin Janin joutuvan jäämään sairaalaan. Pelkäsin, että joudun lähtemään yksin kotiin, mutta toisaalta ehdin pohtia mahdollisuuttani jäädä. Minuahan ei oikeastaan mikään muu kuin koirat odota kotona. Sitten päätin jättää turhan murehtimisen. Käy miten käy. Asiat kyllä selviävät parhain päin, ajattelin ja hymyilin Janille, joka huolehti että minulla on rahaa jos hän jää potilaaksi.

Hoitaja pyytää Janin tutkimushuoneeseen. Hetkeä aiemmin mieheltäni on mitattu verenpaine ja lämpö, joka onneksi oli laskenut aamun 39:stä paracetamolin voimalla. Nyt oli vuorossa flunssanäytteiden otto.

Siinä odotellessani katselen taas ympärilleni. Toinen länsimaalainen, nainen tällä kertaa, on ilmestynyt odotustilaan. Hänen polvensa on paketoitu. Kiinnitän huomioni valkokankaiseen alttariin. Sen päällä on kuva edesmenneestä Thaimaan kuninkaasta kultaisissa kehyksissä, Thaimaan lippu sekä kultaiset maljakot joissa on kimppu kauniita liljoja. Meillä kotona ensiavuissa ei taida kukkia olla, huomaan miettiväni.

Jani on palannut viereeni istumaan. Mieshoitaja tuo hänelle suu-nenämaskin, ja sitten lääkäri saapuu kertomaan tulokset. A-influenssa. Lääkäri selvittää lääkitykset – Oseltamivir-kuuri, Fluimucil limaa irrottamaan, kipuun ja kuumeeseen Buranaa ja elektrolyyttejä huolehtimaan nestetasapainosta – ja kertoo hoito-ohjeet. Ei lentämistä neljään päivään, eikä uimista. Paljon lepoa. Kassan kautta, kiitos. Apteekkikin oli samassa yhteydessä, joten ei tarvinnut lähteä etsimään sitä erikseen.

– Kielimuuri oli ainut huono puoli. Väsyneenä on vaikea pysyä kärryillä kun Thaimaan murre tulee niin vahvasti esiin, sanoi Jani, kun kysyin mitä hän oli kokemuksesta mieltä.

 

MUUTA

Me menimme Koh Phanganin saarelle Koh Samuilta lautalla  –  matka kesti 30 minuuttia – ja Koh Samuille me lensimme Helsingistä Amsterdamin ja Bankokin kautta. Se oli pitkä lento se. Varsinkin takaisin tullessa, minä kun sain ruokamyrkytyksen juuri ennen kotimatkaa Koh Samuilla ollessamme.

Jos viihdyt ihmispaljoudessa, matkaa Koh Phanganille täydenkuun aikaan, ja majoitu Haad Rinin alueelle.

Saarella liikutaan skoottereilla, ja haavereita sattuu usein. Kävellen on silti turvallista liikkua, tai vaihtoehtoisesti voit hypätä lava-taxin kyytiin.

Pieniä supermarket-tyyppisiä kauppoja Koh Phanganilla oli useita, ja vähän isompiakin ainakin Thong Salassa.

Jos sairastut, Koh Phanganilta löytyy siisti ensiapu, jossa mekin vierailimme kun Janin kuume huiteli korkeuksissa.

Thaimaa on ihana, helppo kohde myös omatoimimatkailijalle.

You Might Also Like