Ajatuksia/Mielipide/Ajankohtaista, Lifestyle

Ajatuksia ulkonäkökeskeisyydestä – Meillä olisi mahdollisuus muuhunkin

lokakuu 8, 2017

On taas se aika vuodesta, kun missejä kruunataan ja voittouutisia tupsahtelee eteen iltapäivälehtien lööpeissä. Otsikot ja muutamat muut asiat saivat minut miettimään ulkonäkökeskeistä maailmaamme, ja sitä, olisiko missikilpailut jo menneen talven lumia. Koen, että meillä ihmisillä olisi valmiuksia niin paljon enempäänkin, kuin ulkonäön ja pinnan ihannointiin.

Missikilpailuissa minua ärsyttää naista vähättelevä kulma ja se, että me naiset itse tuemme tätä hakeutumalla kilpailuun mukaan. Sopivan ristiriidan aikaansaamiseksi on ehkä syytä paljastaa jo tähän alkuun, että minäkin olen osallistunut kauneuskilpailuun.

 

Enää en lähtisi tähän hommaan.

Moni nainen on päässyt tekemään misseyden ansiosta mielenkiintoisia töitä. Tätä käytetään ehkä yleisimmäksi syyksi kyseiseen kilpailuun hakeutumiselle. Kyseenalaistan kuitenkin, onko oikein että reitti näihin töihin on kauneuskilpailu? Olisiko nykyaikaisempaa jättää moiset kilpailut museon hyllylle muistuttamaan siitä epätasa-arvon ajasta, kun nainen verkostoitui, tutustui uusiin ihmisiin, pääsi toimittajaksi, juontajaksi, malliksi tai jokisikin muuksi tavoittelemisensa arvoiseksi kauneuskilpailun kautta?

Jos kilpaileminen on kuitenkin ainoa hyväksi havaittu keino tutkia ihmisen edellytyksiä esimerkiksi edustustehtäviin, voisiko kilpailun nimen vaihtaa missikilpailusta vaikka jonkinlaiseksi kykykilpailuksi? Siinä voisi arvioida esiintymis- ja edustustaitoja, ulospäinsuuntautuneisuutta sekä muita oleellisia puolia ilman, että täytyy keimailla iltapuvussa tai sopivan söpön viettelevänä alusvaatteissa, ja olla valmiina kuulemaan arvostelua omasta ja kanssasisarten ulkonästä, tietenkin hymyssä suin. On myös omituista, että ihmiset haluvat osallistua kauneuskilpailuihin niin kipeästi, että kilpailun esittelysivulla ei edes tarvitse mainostaa mitä voittaja saa. On vain säännöt ja osallistumisohjeet.

Jos entinen Miss Suomi antaa ymmärtää, että naisilla on kaksi vaihtoehtoa, missikilpailu tai reittä pitkin, ollaan menossa väärään suntaan

Kun tutkiskelin netistä taustatarinoita missiaiheesta, törmäsin Mtv:n juttuun joka on otsikoitu seuraavasti:

Sara Siepiltä viiltävä kuitti misseydestä avautuneelle Cheyenne Järviselle: Parempi reitti kuin reittä pitkin”.

Tämä kommentti kuvaa osuvasti tilannetta, kun entinen Miss Suomi antaa ymmärtää, että naisilla on kaksi vaihtoehtoa: missikilpailu tai reittä pitkin.

Jutussa Järvinen kritisoi missien perustehtävää. Hänen mukaansa se on kadonnut, ja misseydestä on tullut suoran lainauksen mukaan pääsylippu VIP-bileisiin. Cheynenne Järvinen toivoisi, että pinnalla olevat ihmiset alkaisivat käyttää valtaansa positiivisempiin asioihin. Tuumasin,  että Järvinen on varmasti hieno esikuva. Kävin toiveikkaana tsekkaamassa naisen Instagramin. Eikä siitä sitten enempää. Mutta sanotaanko näin, että en ryhtynyt seuraajaksi.

Missijuttujen lisäksi – some kun on kenttääni – en voi välttyä ulkonäköteemasta Instagramissakaan. Olen viime aikoina ohittanut monet tyyli- ja kauneuspainotteiset postaukset sumeilematta. On poikkeuksiakin. Pysähdyin miettimään mikä tekijä erotti kiinnostavan ja epäkiinnostavan postauksen. Vastaus on teennäisyys. Sama asia pakotti minut lopettamaan tyylibloggaamisen. Olin niin teennäinen, että en sietänyt enää itseänikään. Toisaalta, en lopulta kokenut tyyliteemaa omakseni

Sama asia pakotti minut lopettamaan tyylibloggaamisen. Olin niin teennäinen, että en sietänyt enää itseänikään.

Koska kymmenen vuotta sitten osallistuin itse kauneuskilpailuun, olisi ehkä järkevää katsoa peiliin ja kysyä sieltä, mitä hain kilpailusta ja miksi osallistuin?

Kymmenessä vuodessa on – luojan kiitos – tapahtunut muutosta. En näe minussa ja tuossa 22 vuotiaassa Suomen Neito kandidaatissa kovinkaan paljon yhteistä. Silloin tietyt piirteet minussa oli painettu offille, enkä ollut kovinkaan onnellinen, aito tai kokonainen ihminen. Ehkä siis hain hyväksyntää, koska ulkonäkö oli minussa se puoli, jolla tuntui olevan merkitystä ja joka herätti huomiota. Ei niinkään se mitä olin tai mitä halusin sanoa. Toisaalta, en itsekään tiennyt kuka olin, mitä halusin tai mistä haaveilin. Uusien mageiden korkokenkien lisäksi siis.

Mutta kyllä minäkin ajattelen ulkonäköäni. Haluan näyttää siistiltä ja huolitellulta useinmiten kun astun ulos ovesta, mutta aiempaa harvemmin haluan näyttää kauniilta. Muut asiat merkitsevät.

Haluaisin uskoa, että ihminen olisi historian saatossa jo niin kehittynyt, että meillä olisi valmiudet tehdä erilaisia, tietoisia valintoja, eikä ulkonäön tarvitsisi olla niin korostunutta. 

Älä ymmärrä väärin. Kaunis maisema, esine tai vaikkapa kasvot voivat olla mukava katsella, ja siitä saa näin ollen iloa. Tarkoitukseni ei ole väittää, että kauneus olisi huono asia. Pikemminkinkin kysyn, miksi elämme maailmassa, jossa ulkonäkö ja kauneus on niin korostunut arvo?

Ehkäpä kaikki juontaa juurensa kauas historiaan. Jos ajatellaan symmetristen kasvojen ja tiettyjen muiden piirteiden kertovan hyvistä geeneistä ja ehkäpä hedelmällisyydestä, se on helpottanut parinmuodostusta. Haluaisin kuitenkin ajatella, että vaikka rotumme onkin sama kuin tuhansia ja tuhansia vuosia sitten, me olisimme kehittyneet niin, että meillä olisi valmiudet tehdä erilaisia, tietoisia valintoja. Olemmehan ihmisiä mm. siksi, että meillä pitkälle kehittynyt ajattelun taito.

Nyt sana on vapaa sinulle. Haluaisin kuulla mitä sinä olet mieltä missikilpailuista, ulkonäkökeskeisyydestä, kauneudesta ja pinnallisuudesta? Mahtavinta on, jos joku onnistuisi tuomaan uudenlaista puolta ja avartamaan minun näkemystäni.

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Katja lokakuu 8, 2017 at 09:39

    Nyt oli muuten eka kerta ikinä, kun missikisat olivat syksyllä. 😉 No, eipä tuo niin oleellista, mutta ei olisi tullut pieneen mieleenkään katsoa niitä tai että kiinnostaisi. Sen sijaan tyyliblogit ja erityisesti pohdinnat asukuvien seassa ovat minulle lähes ainoa blogityyli mitä luen – saan ideoita pukeutumiseen ja inspiroidun, se on minulle sitä vapaa-aikaa, joten mieluiten luen naistenlehden tyylisiä blogeja, en kovaa faktaa. Olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta nyt on kiire…! Hyvää sunnuntaita!

    • Reply Anna-Maria lokakuu 8, 2017 at 14:50

      Kyllä vain, ymmärrä hyvin. Itsekin silloin tällöin nykyisinkin jos jokin tyyli kolahtaa, kiinnitän huomiota ja inspiroidun, mutta joskus jotkut päivitykset tai postaukset ovat niin teennäisiä ja päälleliimattuja ja tekemällä tehtyjä, että äsyynnyn ja jatkan matkaa 😀 Sun kohdalla ei ole muuten koskaan käynyt näin 😀

  • Reply Sofia lokakuu 8, 2017 at 09:51

    Mä olen kyllä aivan samaa mieltä missikisoista. Vanha ja kulahtanut jäänne ajoilta, jolloin naispuoliset henkilöt olivat kuin 2000-luvun alun chihuahua kainalossa. Kauneus on nykypäivänä voimakas työkalu, en sitä kiistä, mutta voisiko missikisoja modernisoida ensinnäkin ulkonäkösääntöjen kohdalla ja tuoda mukaan niitä edustuselementtejä ja ihka oikeaa taitoa. Äänestäisin itse meiluisesti missiä, jonka tavoite on vaikuttaa ilmastonmuutokseen tai katsoisin missikisoja, jossa lähdetään tekemään pariksi viikoksi vapaaehtoistyötä tai johon sallittaisiin esimerkiksi eri vähemmistöjen menestykäs osallistuminen.

    Kauneus ja pinnallisuus on muuten aiheena aika hankala, varsinkin omasta näkökulmastani, joka on puolueellinen. Itsekin lopetin lifestyleblogini kirjoittamisen kokiessani olevani vain kävelevä ja erittäin pinnallinen mainostaulu. Maailmassa on mielestäni suurempia asioita huolehdittavana kuin ulkonäkönsä, vaikka en nyt ihan ilman meikkiä tyyliäni metsästäkään 🙂 Kauneus on kaunista, mutta liika pinnallisuus pilaa senkin, jos nyt yhdeksi lauseeksi kiteyttäisi jonkunmoista tajunnanvirtaa.

    • Reply Anna-Maria lokakuu 8, 2017 at 14:53

      Kiitos tästä kommentista. Huomasin nyökytteleväni <3 Tykkään kovasti ajatuksestasi ja ideastasi, miten missiskabaa voisi modernisoida.

  • Reply Kettu lokakuu 8, 2017 at 10:22

    Olen samoilla linjoilla. En ymmärrä miten vuonna 2017 elämme tasa-arvoisimmassa maailmassa kuin koskaan ennen (vaikka vielä riittääkin tehtävää ja paljon), mutta somen perusteella ainoa millä nainen voi menestyä on paljas pinta. Älyllä ja teoilla ei tunnu olevan merkitystä kun tärkeintä on osata poseerata kameralle ja hymyillä. Ja mitä enemmän ihoa näkyy sen parempi. Missä on ihmisten kunnianhimo? Varsinkin instagram tuntuu olevan täynnä pelkkää paljasta pintaa, oli sama oliko kyseessä joku urheilija (lähinnä fitness) vai joku missi pyrkyri. Tulee mieleen, että miksi joku haluaa päästä suosioon lähinnä vain paljaalla pinnalla? Eikö ihmisillä ole enää muita taitoja kuin poseerata kameralle?

    • Reply Anna-Maria lokakuu 8, 2017 at 14:55

      Just näin. Mahtavasti, napakasti kiteytetty. Varsinkin tämä ”En ymmärrä miten vuonna 2017 elämme tasa-arvoisimmassa maailmassa kuin koskaan ennen (vaikka vielä riittääkin tehtävää ja paljon), mutta somen perusteella ainoa millä nainen voi menestyä on paljas pinta”.

  • Reply Eeva Roots lokakuu 8, 2017 at 21:04

    Aivan mahtavaa pohdiskelua ja tekstiä!

    • Reply Anna-Maria lokakuu 11, 2017 at 09:21

      Kiitos Eeva!

  • Reply Tiia lokakuu 9, 2017 at 15:33

    Olet ihana ja aito <3 Mitä misseyteen tulee, niin voih osallistujat ovat niin kovin nuoria vielä ja nuoruus nyt vaan on myös ulkonäkökeskeisempää aikaa, valitettavasti tai oikeastaan omalla kohdalla epävarmuuden siivittämää aikaa. Ikinä en ollut riittävän kaunis tai hoikka mielestäni, nyt kun katson nuoria, niin kaikkihan nuoret ovat kauniita. Miss Suomi kilpailu on instituutiona kärsinyt, missit nimenomaan voisivat tehdä hyväntekeväisyystyötä missivuotenaan, kuin markkinoida esim. ruokaa kaupassa ja ei mitään pahaa siinäkin, sitä en hae takaa, mutta misseydellä voisi olla hyväntekijän rooli. Kauneus tulee sisältä kisat. Ei tosin jenkkityylin päälleliimattua, haluan pelastaa maailman tyylistä. Vaan että aidosti se kaunein missi voittaisi jolla olisi empatian tajua ja sydämellisyyttä. Meni hieman lapasesta, tyylibloggaus ei ole minuakaan varten, mutta ketä kiinnostaa vaatteet tai minua Disney-mukit eli ihan kaiken voi tehdä myös aitoudella ja suurella sydämellä ja lopulta jos oikein miettii, niin ahdistuu, sillä loppupeleissä turhaa on kaikki ja me kaikki olemme muurahaisia. Ne jotka tekevät hyvää, saavat aikaiseksi hyvää ja se hyvän tekeminen voi olla myös oman itsensä kasvattamista. Mikään muu ei voi olla niin tärkeää, kuin elää elämänsä hyvin ja muita kauniisti kohdellen. Niin ja ei ole mitään kauniimpaa, kuin aitous ja mielestäni se on maailman kaunein kehu.

    Aurinkoisia ajatuksia <3

    • Reply Anna-Maria lokakuu 11, 2017 at 09:24

      Allekirjoitan ihan täysin tämän ”Mikään muu ei voi olla niin tärkeää, kuin elää elämänsä hyvin ja muita kauniisti kohdellen”. Kyllä.

      Äsken mietin vanha neuletakki päälläni, että se muistuttaa niistä ajoista kun se mitä omisti, oli tärkeää. Siksi kai tyylibloggasinkin. Kiitos Tiia kun jätit kommenttia. Halaus! <3 <3 <3

  • Reply It me Mario lokakuu 9, 2017 at 22:35

    Blääh. Missit. Eiiiii jaksa kiinnostaa. Liian nuoria, persoonat vasta kehittymässä. Liian massaa. Ei todellakaan enään tämän vuosituhannen must have juttu. Kaikki sellasia ”ihan nättejä”.

    Valitettavasti samaan gategoriaan menee moni muukin kauneuskisa. Hyvänä esimerkkinä bikinifitness.

    • Reply Anna-Maria lokakuu 11, 2017 at 09:26

      Olen ihan samaa mieltä, että persoonat ovat vasta kehittymässä. Varmasti on niitäkin nuoria tyyppejä joiden persoonassa on jo syvyyttä, hän tuntee itsensä, mutta en jaksa uskoa että missikilpailuun hakeutuneilla on näin. Olisi kyllä hienoa olla väärässä 🙂

    Leave a Reply