Matkailu, Suomi

Koe Kotka ja Hamina kahdessa päivässä, meidän jalanjäljissämme

elokuu 20, 2017

Yhteistyössä Visit Kotka-Haminan kanssa

Jos jotain odotin tämän kesän Kotkan ja Haminan reissultamme, se oli merituulta, luontoa ja kivoja kokemuksia. Sainkin niitä rutkasti! Kotka oli yllättävän  yllätyksellinen, ja Hamina armeijahenkisyydestään huolimatta suloisen viehättävä.

No niin, nyt mennään! Hyppää autoosi ja ajele Kotkan keskustaan, eli Kotkansaareen. Tiesitkö, että Kotkan keskusta sijaitsee saarella? Tämä oli mulle uutta. Etsi seuraavaksi parkkipaikka, esimerkiksi Kymenlaaksonkadulta. Siitä on helppo jatkaa kulkua jalkaisin, eikä parkkimaksuakaan tarvita.

Jatka matkaasi Kymenlaaksonkatua pitkin kävellen, kohti nyky-Kotkan vanhinta rakennusta Pyhän Nikolauksen kirkkoa ja Isopuistoa. Puistoihin kannattaa Kotkassa kiinnittää huomiota, ne ovat tällä seudulla palkittuja.  Englantilaistyylinen maisemapuisto Isopuisto on Kotkan vanhin puisto. Penkeillä istuu nuoria kuulokkeet korvillaan ja katse puhelimissaan, kun taas vanhemmat puiston kävijät lukevat päivän lehteä tai juttelevat vieressä istuvalle.

Pyhän Nikolauksen kirkko

Jatketaanko sitten matkaa, ja hyvästellään kivettynyt Maria Purpur, joka istuu kirkon kupeessa? Mennään vaikka torille. Siellä ne muutkin nimittäin ovat. Juodaan kahvit Konditoria Cocon kivalla terassilla – josta voi samalla seurailla torin vilskettä – tai vanhaa aikaa henkivän puodin kauniissa sisätiloissa. Toisaalta, jos konditoriaherkkujen sijaan mielii jotain muuta, vaikkapa kylmän oluen ja kotkalaisen perinneherkun Posson, nämä löytää Bar&Cafe Paussista, joka myös sijaitsee torilla. Ai mikä se Posso on? Sehän on tietenkin ohut ja rapea munkkipossu.

Kotkan torilla henki on avoin, välitön. Jos osuu katsekontaktiin, kotkalainen tervehtii eikä käännä päätä pois.

Torilla tavataan!

Minä ja ihanan virkistävä kahvihetki Konditoria Cocon terassilla

Konditoria Cocon tiskit notkuvat herkkuja ja palvelu oli avointa ja iloista

Perinneherkku Posso

KATUJUNALLA LÄPI KAUPUNGIN

Kun päiväkahvit on nautittu, jaksaa taas ihastella maisemia. Se onnistuu kätevästi istahtamalla kaupunkijuna Hedda Stiinan kyytiin. Sinne mahtuu pyörätuolikin. Kotkan keskustan komea puisto valtavine kotka-patsaineen ja penkkeineen jää taakse, kun me otamme suunnan kohti Kotkansaaren pohjoisosaa ja Merikeskus Vellamoa. Jos meillä vain olisi ollut enemmän aikaa, olisi toiminnallinen Vellamon museo kiinnostanut. Siellä näyttelyyn voi tutustua kuunnellen, katsellen, haistellen, tunnustellen, leikkien ja pelaten.

Kaupunkijuna Hedda Stiina

Merikeskus Vellamo on näyttävä, arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen ja nielaissut sisäänsä Suomen merimuseon, Kymenlaakson museon, sekä Merivartiomuseon.

KATARIINAN MERIPUISTO SOPII VARSINKIN LAPSIPERHEILLE, PUUTARHOJEN JA MERITUULEN YSTÄVILLE SEKÄ AKTIVITEETTEJA ETSIVÄLLE

Jatkoimme matkaa kohti Katariinan meripuistoa, joka sijaitsee aivan Kotkansaaren eteläkärjessä. Tämä on sellainen paikka, josta voin kuvitella jokaisen löytävän jotain. Niin liikuntaa, virkistystä ja aktiviteettaja etsivä, kuin puistomaista inspiraatiota hakevakin, lapsista, skeittaajista ja piknikin nälkäisistä aikuisista puhumattakaan. Kaiken kruunaa meri, joka ympäröi tätä suurta puistoa.

Puiston edustalla muuten käytiin valtava Ruotsin ja Venäjän välinen meritaistelu vuonna 1790, kun Ruotsin kuningas Kustaa III:n taisteli serkkuansa, Venäjän keisarinna Katariina II:n vastaan. Ahh, rakastan historiaa ja paikkoja, joissa sitä voi fiilistellä!

Puistosta voi imeä inspiraatiota omaankin pihaanJumppalaitetta löytyy moneen makuun, niin kaltaiselleni roikkuvalle apinalle……kuin soutamisen ystävillekin.

Aikaa täällä saisi kyllä kulutettua, sen me huomasimme, mutta jos on vain päivä aikaa ja tahtoo nähdä paljon, on hyvä ottaa suunnaksi vaikkapa rannan myötäisesti kulkeva Katariinan polku. Se vie Mansikkalahteen, jossa voi pulahtaa uimaan. Täältä löytyy myös lasten leikkipaikka ja grillein varustetut piknikpaikat.

Uskallatko poiketa hiukan polulta? Me uskalsimme, ja hyppäsimme Katariinan polulta kauniille puutaloalueelle Kuusitielle, ja jatkoimme Vaahteratien kautta Lehmustielle – miten ihania tien nimiä muuten – ja päädyimme lopulta tähystystornille. Se on muinoin ollut majakka. Korkeanpaikan kammostani huolimatta päätin kiivetä ihastelemaan Kotkan saaristoa ja idyllistä puutaloaluetta tornista käsin. Ja vaikka rautarappuset tuntuivatkin pelottavilta, uskalsin käydä tsekkaamassa maisemat.

Tornin takaa lähtee polku alaspäin, kohti merta. Täältä päätyy yhtäkkiä aallonmurtajalla sijatsevan Kotkan moottoriveneseuran kupeeseen. Sieltä löytyy kahvia, jäätelöä ja virvokkeita niitä tarvitsevalle. Me skippasimme jädet tällä kertaa, ja jatkoimme matkaa. Vastaan tuli hulppea, tornein varusteltu pitsihuvila Meriniemi, jonka voi varata vaikkapa hääjuhlien areenaksi.

Kauniin rakennuksen takaa kuului musiikkia. Jollain on bileet, tuumasimme ja mietimme, pääsisikö kuokkimaan.

Ja pääsimmehän me. Tosin ihan luvan kanssa, nimittäin Cafe Laituri ihan siinä vieressä aloitteli parasta aikaa Reggae BBQ-bileitä. Ympäristö oli koristelu väreillä ja Bob Marleyn sitaateilla. Ihan rannan tuntumassa oli juomien myyntipiste, ja lavalla muusikot virittelivät soittimiaan kun rastahatuilla koristautuneet tarjoilijat huolehtivat vieraiden hyvinvoinnista. Ensimmäiset uskaliaat antautuivat jo musiikin valtaan, kun kaiuttimista kajahteli letkeä reggae. Nauroimme oluet käsissämme, että Kotka se osaa yllättää.

Kotkassa voi eksyä yhtäkkiä reggae-bileisiin

VARISSAARI ON KIVA LUONTO- JA AKTIVITTEETTIKOHDE

Seison puisella laiturilla, kun matala puuvene saapuu satamaan. Veneestä kömpii ylös selkeästi vähän enemmänkin juhlajuomaa nauttinut seurue, kolme huojuvaa merimieslakkista miestä. Mietin uskallanko astua veneeseen. Entä jos meille käy samalla tavalla, kun saavumme takaisin Varissaaresta?

Merituulen heilutellessa hiuksiani nautin olostani, ja katselen kuinka auringonlasku värjää kaiken kauniiksi. Kotkansaari jää siluettina taaksemme, kun ohitamme ankkuroituja purjeveneitä ja kaksi suppaajaakin.

Kymmenen minuutin kuluttua olemme perillä. Hakeudumme pienen ja hiljaisen Varissaaren toiseen päähän. Istuudumme lokinpoikasten seuraan kalliolle nauttimaan kimmeltävästä merimaisemasta ja fiilistelemään paikan historiaa. Varissaari on entinen puolustuslinnoitus, joka rakennettiin vuosina 1790–1796 alun perin kahdelle saarelle. Se suojasi yhdessä Kukourissa sijaitsevan Fort Slavan kanssa lännestä ja etelästä Ruotsinsalmeen johtavia laivaväyliä. Varissaaren Elisabethin linnake nimettiin Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan, ja se palveli osana Ruotsinsalmen merilinnoitusta. Myöhemmin rakennukset ja muurit tuhoutuivat Krimin sodassa. Nykyisin saari on luonto- ja ulkoilukohde uimarantoineen ja beach volley -kenttineen. SUP-lautojakin vuokrataan.

Upealla puuveneellä kohti Varissaarta!

Varissaaresta löytyy myös Ravintola Vaakku. Vaakku tarjoilee ruokaa fiinimpään makuun kristallikruunujen alla, mutta ateriansa saa nauttia myös koruttomammassa ympäristössä. Joka puolelta näkee kuitenkin meren, ja saaristolaistunnelma on taattu.

Kun maukas lohikeitto on syöty, illan viimeinen veneyhteys vie meidät takaisin Kotkansaarelle. Ajamme ohi Cafe Laiturin. Reggaebileet ovat edelleen käynnissä. Aivan kuin joku olisi juuri molskahtanut veteen! Kiittelen itseäni, että lähdimme ajoissa jatkamaan omia polkujamme, mutta mielessä käy ajatus, millaista mahtaa näillä seuduilla on Kotkan meripäivien aikaan?

IHASTUTTAVA SUOMEN PALKITUIN PUISTO 

Vaikka jaloissa jo tuntuu päivän riennot, on yksi kohde vielä kokematta.

Sapokan Vesipuisto on onneksi ihan vieressä. Se on Suomen palkituin puisto, jonka kokonaisuus rakentuu runsaasta kasvillisuudesta sekä vesielementeistä, kivestä ja valaistuksesta. Minua ihastutti 20 metriä korkean vesiputouksen lisäksi liuskekivipolut, jotka johtivat kauniille, itämaishenkisille kivilyhdyille, jotka pimeän laskeutuessa olivat vielä enemmän edukseen. Niin kuin koko puisto. Upeasti valaistut yksityiskohdat saivat luulemaan, että on eksynyt puistoon täydenkuun aikaan. Eläinveistokset loivat metsän tunnelmaa. Eikä yhtään pöllömältä näyttänyt auringonlasku korkealta vesiputouksen päältä katsellenkaan.

B&B ELOPELTO

Kun ilta oli jo pimentynyt, saavuimme majoituspaikkaamme. Rrrrrakastan majoja, mökkejä ja piharakennuksia, joten taisin hihkua aika innoissani, kun päivällä ajelimme pikaisesti paikalle, ennen illallista, ja näin miten järjettömän suloinen yöpaikka meille järjestyi.

Jäin iltapissareissulla ihastelemaan kesäistä niittyä, joka oli saanut ylleen suojaavan sumukerroksen. Tihrustin näkyykö niityllä peuraa, josta talon emäntä aiemmin päivällä mainitsi. Sarvipäätä en nyt tavannut, mutta näky oli muulla tavoin epätodellinen. Oli vaaleankeltainen pieni puinen mökki. Sen edustalla terassi, jota pikkuiset, valkein liinoin suojatut romanttiset pöytäryhmät koukeroisine rautatuoleineen koristivat. Pihapiiristä löytyi vihannesmaata, kanoja (Persikka, Hattara ja Riku), sekä maalaismaisema. Kaiken taustalla seisoi hiukan epätodellisena valtava tehdas, jota sumu ympäröi. Se toi jännittävää kontrastia muuten niin äärimmäiseen maalaisidylliin.

B&B Elopelto sijaitsee kätevästi ydin-Kotkasta hiukan pohjoiseen, ja täältä on helppo jatkaa matkaa vielä Haminan suuntaan

Ilta oli viileä, joten pujahdin kauniin mökkimme seinien sisäpuolelle. Vedin oranssit villasukkani jalkaan ja käperryin mieheni kylkeen kiinni. Unta ei tarvinnut houkutella. Pian pehmeän, musta-valkoraidallisen peiton alta kuului tuhina. Seuraavan kerran avasin silmäni aamulla, kun kuulin linnun laulun. Valkoisen verhon raosta näkyi sininen taivas.

Aamupala oli jo katettu huvimajaan. Kahvi ja maustamaton jogurtti tuoreilla marjoilla ja granolalla maistuivat ihanalta. Mutustimme leipää ja pohdimme aamusaunan ja aikaisen starttaamisen välillä, ja päädyimme lähtemään liikenteeseen. Hamina oli vielä näkemättä. Jätimme hyvästit ystävälliselle isäntäpariskunnalle ja B&B Elopellolle. Kun olen istumassa autoon, perheen tyttö juoksi vielä paikalle. Hän ojensi kukan, ja perääntyi sitten vilkuttamaan meille.

HAMINAN TÄHDENMUOTOINEN ITALIASTA INNOITUKSENSA SAANUT LINNOITUSKAUPUNKI

Posotamme moottoritietä alle puolessa tunnissa Haminaan, jonka historiallista ympyrän muotoista kaupunkia palan jo halusta tutkia. Ajamme sillalle, jota ympäröi niin kauniit maisemat, että en oikein tiedä mihin suuntaan katsoa. On vanhaa puutaloaluetta ja satamameininkejä.

Auton me jätämme torin kupeeseen. Siitä on kävelymatka mielenkiintoiseen ympyräkaupunkiin, jonka esikuva on italialainen, tähdenmuotoinen renessanssiajan linnoitus 1500-luvulta. Jos Ruotsin ja Venäjän kahinoinnit näkyivät Kotkassa, ei Hamina jää vähemmälle. Haminan kaupungin muoto johtuu siitä, että se oli linnoituskaupunki, jonka tarkoitus alunperin oli suojata Ruotsia Venäjän hyökkäyksiltä.

Aloitamme kierroksen Isoympyräkadulta, mutta päädymme kurkkimaan Mannerheimintiellä sijaitsevaa kaunista, vuonna 1867 rakennettua Pormestarintaloa, josta voi varata majoituksen kahdelle. Mielettömät vehreät istutukset kutsuvat meitä peremmälle historialliseen pihapiiriin, ja niin me humpsahdamme keskelle hurmaavaa puutarhaa. Talon emäntä ehtii töidensä lomassa kertoa meille hiukan historiaa, ja suosittelee tutkimaan puutarhaa ja ikivanhoja puita.

Pormestarintalo tarjoaa majoitusta kahdelle

Tovin kaunista sisäpihaa ja kukkaloistoa äimisteltyämme matka jatkuu taas. Kierrämme Haminan ympyräkaupungin katuja ja kujia, ja ihmettelemme, kun on niin hiljaista. Sitten kirkon ovet aukeavat. Nuoria valuu ovista ulos kadulle. Albat päällään he marssivat jonossa matkoihinsa, rippijuhlaväki perässään kulkien. Hetken aikaa kaduilla on elämää, kunnes taas hiljenee.

Nälkä alkaa olla jo kova, mutta koska ykkösruokapaikkavaihtoehtomme Linnoitusravintola Kamu! ei ole auki, päädymme lounastamaan kellariravintola Restaurant mon amiin. Nälkäkiukku ei odota. Kala ja kasvikset maistuivat oikein hyvältä.

Komea keltainen Raatihuone 

Kierrämme vielä katselemaan löytyisikö tuliaisten ostopaikkaa, mutta kaikki putiikit tuntuvat olevan näin sunnuntaina kiinni. Pohdimme suunnitelmaa Raati-Cafe Kanelissa, joka on maalaisromanttinen kahvila Raatihuoneen alakerrassa, ja sijaitsee keskeisellä paikalla, kirjaimellisesti. Herkuttelen gluteenittomalla sitruunamarenkipiirakalla ja kahvilla aurinkoisella terassilla. Lähtiessämme autolle päin vastaan tulee liike, jonka ovi on kutsuvasti auki. Jaanan Lahjat -puodista löytyy lahjatekstiilejä, tilaustöitä sekä Hamina-tuotteita. Mekin löysimme sieltä pienen tuomisen kiitokseksi koiranhoitajille.

Tehtävä suoritettu. Taas on monta elämystä ja kokemusta rikkaampi olo, ja Suomikin vähän tutumpi.

You Might Also Like