Hyvinvointi, Mieli, Ravinto

Voin loistavasti ilman sokeria – mutta olen sokeri addikti

heinäkuu 31, 2017

Hei, mä olen Anna-Maria, ja olen sokeririippuvainen.

”Tutkimusten mukaan sokeri on valkoinen myrkky/huume ja terveysriski, joka vahingoittaa maksaa ja koukuttaa sokerin käyttöön. Tänä päivänä jopa lapsilla ja nuorilla todetaan kakkostyypin diabetesta, myös rasvamaksan aiheuttaja on usein sokeri eikä alkoholi kuten aiemmin ollaan luultu. Ylipainon, väsymyksen, ärtymyksen, haluttomuuden, lasten käytös- ja oppimisongelmien sekä ylivilkkauden ja monien muiden vaivojen taustalla voi olla sokeri”. – Hanna Painokallio, diplomiravintoterapeutti.

Minä kuulun siihen ihmisryhmään, johon nopeat hiilihydraatit – jotka kehossa muuttuvat sokeriksi – vaikuttavat radikaalisti.

Ne saavat verensokerini heittelemään hallitsemattomasti, ja vaikuttavat ihooni aiheuttaen finnejä.

Ne vaikuttavat mielialaani tekien ensin melkein euforiseksi, sitten levottomaksi ja myöhemmin kiukkuiseksi ja ahdistuneeksi, siis jos en saa nauttia lisää sokeria.

Ne vaikuttavat vatsaani ja suolistooni aiheuttamalla turvotusta sekä kipua, ja vaikuttavat jopa ulosteen laatuun negatiivisesti.

Kun syön nopeita hiilihydraatteja valkoisen sokerin tai vehnän muodossa, sydämeni syke kiihtyy, lisälyöntien määrää tuntuu kasvavan, enkä voi juoda kahvia tai syödä kalaa, koska ne närästävät voimakkaasti.

Kun olen ilman vehnähöttö- tai sokerituotteita, olen levollisempi, mieleltäni tasaisempi, ihoni voi paremmin enkä ärhentele. Jos taas olen syönyt vehnää tai sokeria ja yritän olla ilman, kärsin vieroitusoireista, jotka ovat voimakkaampia kuin tupakan aiheuttamat. Päätäni särkee, mielialani heittelevät, mutta olen pääasiassa äkkipikainen, tuskainen ja alakuloinen.

Suuri kysymys tässä vaiheessa lienee, miksi siis syön sokeria, kun voin niin paljon paremmin ilman?

Kun elän tasaista ja tuttua arkea, tilanne pysyy hyvin hallinnassa ja pystyn hyvin vaikuttamaan ruokavalintoihini. Kun arkeen tulee muutos, stressitilanne tai vaikka jokin reissu, tilanne voi muuttua ja vaatisi suunnitelmallisuutta.

Sokerin ja nopeiden hiilihydraattien ylitarjonta yhteiskunnassamme häritsee ja haittaa. Jos olen nälkäinen ja lähistöllä on vain kahvila, joudun valitsemaan huonoista vaihtoehdosta vähiten huonon, koska tarjolla on yleensä vain vehnään leivottuja tuotteita, jotka pursuavat nopeita hiilihydraatteja. Ne vaikuttavat sokerin tavoin, vaikka eivät sisältäisikään varsinaisesti lisättyä valkoista sokeria. Vaatii joskus melkoista suunitelmallisuutta olla joutumatta vain kahviloiden tarjonnan armoille.

Olen huomannut, että satunnainen yksittäinen sokeriannos ei vaikuta radikaalisti. Mutta jos ruokavalioni muuttuu kahdeksi päiväksikin vehnä- ja sokeripainotteiseksi, olen ongelman äärellä.

Nyt on käynyt niin. Kaikki alkoi vaatimattomasti työpaikan sokerijälkkäristä, johon epätyypillisesti sorruin. Seuraavana päivänä en ehtinyt varautua työpäivään kunnon eväillä, ja jouduin turvautumaan työpaikan kahvilaan. Salaattia ei nyt tarjolla ollut, joten valitsin vege-paninin. Samaan aikaan tein pitkää työputkea, joka vaikutti epäsuotuisasti uneeni. Olin väsynyt, ja stressi alkoi nostaa päätään. Työputken loppupuolella olin iltavuorossa jo tosi väsynyt. Työkaveri juhli nimppareitaan karkkipussin muodossa. Minäkin nakkasin sen kummempia miettimättä suuhuni muutaman. Kotimatkalla mieli oli matalalla, väsytti ja ärsytti. Ostin kaupasta irtokarkkeja.

Seuraavana päivänä nautin aamupalaa ensimmäistä kertaa tänä kesänä torilla. Arvaatte varmaan mitä oli tarjolla? Ei ainakaan munakasta ja vihersmoothieta, vaan sämpylää.

Sitten lähdettiin pienelle kaksipäiväiselle kotimaan matkalle. Tuli käytyä matkan varrelle sattuneissa kahviloissa ja ravintoloissa, ja nyt tuntuu siltä, että olen syönyt viikon aikana koko vuoden sokeri- ja vehnäkiintiön täyteen. Olo on todellakin sen mukainen.

Tästä päivästä alkaa jälleen kerran sokerista ja vehnästä vieroittuminen. Miten olisi, lähdetkö samalle matkalle mun kanssani?

MITÄ HAITTAA SOKERISTA ON?

Olen lukenut aiheesta paljon tällä muutamia vuosia kestäneellä sokerista vieroittumismatkallani. Nämä asiat ovat jääneet erityisesti mieleeni:

Sokeri aiheuttaa voimakasta, kovien huumeiden veroista riippuvuutta.

Sokeri häiritsee normaalia aineenvaihduntaa ja aiheuttaa lievää, hiljaista tulehdusta sekä metabolista oireyhtymää: ylipainoa, kohonnutta verenpainetta ja -sokeria, sekä insuliiniresistenssiä ja huonontuneita rasva-arvoja.

Sokeri aiheuttaa rasvamaksaa.

Sokeri on yksi tärkeä syy sepelvaltimotaudille.

Sokeri ruokkii syöpäsoluja.

Sokeri tuhoaa kollageenia ja ohentaa, sekä rypistää ihoa.

Sokeri aiheuttaa finnejä

Sokeri lisää ruokahalua sekoittamalla nälän ja kylläisyyden tunteita.

Sokeri lisää mielialanvaihteluita ja huonontaa keskittymistä sekä unenlaatua.

Sokeri huonontaa muistia.

Sokeri pilaa hampaat.

Sokeri huonontaa suoliston bakteerikantaa, mikä vaikuttaa kehoon laajalti. Mm. vastuskuskyky heikkenee. Olen alkanut yhdistää myös nivelongelmani liialliseen sokerin tai vehnän saantiin.

MITEN SIITÄ PÄÄSEE EROON?

Se onkin kinkkisempi juttu, me ihmiset kun olemme niin erilaisia, samoin hiilihydraattien sietokykymme. Esimerkiksi mieheni sietää niitä hyvin, kun taas minä reagoin jo pieneen määrään. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että kaikki hiilihydraatit muuttuvat kehossa sokeriksi – poikkeuksena tässä ovat kuidut. Tässä jutussani puhun lähinnä valkoisesta sokerista ja vehnästä.

Joku asiantuntija suosittelee kerrasta poikki-menetelmää, joku taas suosii hitaampaa etenemistä. Minusta tärkeintä on aidosti tutustua itseensä ja historiaansa. Miettiä, mikä voisi toimia parhaiten itselle.

Olen yrittänyt kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja päästä sokerista eroon. En ole vieläkään onnistunut kokonaan. Se kertoo siitä, miten vaikea asia tämä on.

Nyt teen sen taas. Toivon, että muistaisin mikä minut on joka kerta palauttanut sokerikierteeseen.

Se on altistus.

Tärkeintä on ymmärtää ja sisäistää, että jään niin helposti uudelleen koukkuun, että pääsen helpommalla kun en anna pirulle pikkusormea. Se on tässä sokerilla kuorrutetussa yhteiskunnassa tosi vaikeaa.

Olen todennut, että minulle ei sovi kerrasta poikki menetelmä. Keho menee niin shokkiin, että saatan reagoida odottamattomilla tavoilla. Kiukulla ja matalalla mielellä. Se on turhan rankkaa läheisille, mutta myös minulle itselleni.

HILJAA HYVÄ TULEE

  • Kotoani ei onneksi sellaisia herkkuja löydy, jotka minun pitäisi siivota pois, mutta jos sinulta löytyy, eikun surutta poistoon vain.
  • Pidän itseni aktiivisena ja pyrin tietoisesti positiiviseen ajatteluun. Tee sinäkin niin.
  • Lääkitsen pahinta sokerinhimoani aidoilla, puhtailla asioilla kuten hunaja-kaurapuurolla, banaanilla, raakasuklaalla, marjoilla, pähkinöillä, kookoksella ja tarvittaessa taateleilla tai riisillä. Ei mitään keinotekoista, eikös niin?
  • Pyrin pitämään huolta tasaisesta verensokerista, jotta himo ei pääsisi niskan päälle. Eli toisinsanoen, puhdasta ruokaa koneeseen vähintään 4 tunnin välein, ja kiinnitän erityistä huomiota rasvojen saantiin, koska ne hidastavat hiilihydraattien imeytymistä ja tasaavat näin verensokeria.
  • Kiinnitän huomiota taas aiempaa enemmän unen laatuun. Väsyneenä nopeaa hiilihydraattia tekee enemmän mieli.
  • Pidän mielessäni, että en tarvitse valkoista sokeria tai vehnää. Etkä sinäkään, vaikka myönnän kyllä, että voi olla vaikeaa olla ilman. Ei kuitenkaan mahdotonta.

 

Lue myös:

UNOHDA JO DIEETIT, KUURIT JA JOJOILU – NÄIN TOTEUTAT JÄRKEVÄN RAVINTOREMONTIN, JA SAAT PYSYVIÄ TULOKSIA

”LOOGISESTI AJATELTUNA RAVITSEMUKSELLA ON TEKEMISTÄ MASENNUKSEN SYNNYN KANSSA”

HYVÄN OLON TAVOITTELU JA EKOLOGINEN ELÄMÄNTAPAKO PAKONOMAISTA ÄÄRIMMÄISYYKSIIN HINKKAAMISTA?

You Might Also Like

  • Jenny/Vastaisku ankeudelle elokuu 1, 2017 at 10:50

    Hyvä postaus! Mulla lähti lomalla vähän lapasesta sokerin kanssa. Kun vietän tipatonta vuotta, niin kas, tuli sitten juotua etelän lämmössä kokista. Toki paljon vettäkin. Jäätelöä oon myös syönyt joka päivä! Ja karkkia ostin laivalta, vaikka en juuri koskaan syö karkkia 🙂
    Mulle ei sovi se, että kiellän itseltäni sokerin kokonaan, vaikka se olis varmaan järkevää. Oon nyt saanut herkkuputken poikki ja herkuttelen vain viikonloppuna. Kuitenkin kai joku roti pysyi, sillä paino on pysynyt laskusuunnassaan.
    Samaa mieltä muuten vaaleasta vehnästä, se ei varmaan oikeasti sovi juuri kellekään! Normiarjessa en sitä syökään, mutta lomalla tuli kyllä vedettyä pizzaa…

    • Anna-Maria elokuu 1, 2017 at 15:40

      Moii Jenny <3 Kiva kuulla jos diggasit. Haha! Semmosta se on, niin vaan se sokeri hiipii elämään, mutta toisaalta, sähän juokset niin paljon, että se imeytynee suoranaan käyttöön 🙂

  • iive elokuu 6, 2017 at 22:28

    Niin tuttua! Ja täälläkin tosiaan sokerikatko menossa 🙂 taas kerran. Mut kyllä se onnistuu, taas kerran. Mä lisäisin sun todella mainioon listaan vielä suolistobakteerien hellimisen, eli annetaan ravintoa niille hyvis suolistobakteereille jotka vie tilaa niiltä sokeria himoitsevilta bakteereilta 🙂 Kunnon maitohappobakteerit ja entsyymit kehiin ja paljon kaikkea suolistomikrobeja hellivää ruokaa <3

    • Anna-Maria elokuu 7, 2017 at 12:11

      Kyllä, hyvä lisäys, todellakin juuri näin <3

  • Camilla elokuu 8, 2017 at 21:27

    Kunpa nuo sokerin huonot puolet muistaisi aina ennen, kun makeanhimoissaan/nälissään juoksee sinne irtokarkkilaarille! Huomaan itsessäni sokerin oireet tosi lyhyessä ajassa. Suolisto huutaa hoosiannaa ja mieliala heittelee ihan hulluna. Vähän väliä tekisi mieli itkeä tai kiukutella, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Niinä aikoina, kun olen ollut kuukausia ilman sokeria, olen ollut onnellisimmillani. Hassua ymmärtää ero näin jälkikäteen. 😀

    • Anna-Maria elokuu 9, 2017 at 11:42

      Pääasia on kuitenkin se, että ne huonot puolet tiedostaa, ja aina sitten yrittää ottaa opikseen jos homma lipsahtaa. Mä olen ihan samanlainen. Nää jutut unohtuu, kun joku läheinen tarjoaa itsetehtyä synttärikakkua tms, ja jos sen perään osuu vaikka joku reissu jolloin on vaikeaa noudattaa sokerittomuutta. Mutta ei se mitään. Taas mennään, nyt 10 päivä menossa, ja olo alkaa helpottaa. Ihanaa! <3 <3 <3 Sitäpaitsi, jokaisesta ns. repsahduksesta voi ottaa jotain uutta oppia mukaansa. Mä kun teen tätä jo vaikka kuinka monetta kertaa, voin kertoa, kerta kerralta helpottaa. Tosin, raivareilta ei tälläkään kertaa säästytty.