Hyvinvointi, Treeni

Testasin miehen kanssa Roller Derbyn – se ei olekkaan vain tyttöjen laji!

kesäkuu 9, 2017

Vähänkö siistiä! – ajattelin kun Nelliinan blogista tuttu Niina ilmoitti haastavansa minut ja Janin kokeilemaan roller derbyä. Lajia, jossa kiidetään rullaluistinten päällä. Pelivälineenä roller derbyssä toimii oma kroppa.

Jani mietti etukäteen, että eikö se olekin vähän tyttöjen juttu. Minä taas pohdiskelin mahtaako suussani olla hampaita derbytreenien jälkeen.

Ylpeänä voin ilmoittaa, että hampaat ovat tallella, ja muistoksi sain ihka oikean derbykissin. Eli toisin sanoen valtavan mustelman. Sitä paitsi, pelaajat käyttävät aina hammassuojia, joten hammaskaluston hajoaminen ei ole tavallista.

– Nouse ensin polvillesi ja ota tukea kämmenillä, muuten kaadut varmasti, Niina opasti kun olin sitonut sydänkuvioidut rullaluistimen nauhat tiukalle. Olimme Tampere Areenalla ja miesten joukkue Tampere Rollin` Brosien treeneissä.

– Äläkä nouse kokonaan pystyyn! -kuului lisäys edelliseen ohjeeseen.

Tein työtä käskettyä – vaikka mietin kyllä, että ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla – ja pääsin kuin pääsinkin ylös kahdeksan rullan päälle. Mutta en minä kyllä liikkumaan kyennyt. Ihan vain jo paikallaan pysyminen ilman kaatumista eteen tai taakse oli vaikeaa. Oli nieltävä ylpeys ja otettava vastaan jokainen neuvo, joka valmentaja-Niinalta irtosi.

Ensimmäinen vartti kului yrittäessäni lipua eteenpäin ilman, että nousen etukumarasta. On meinaan vaikeaa, mutta kumarassa pysyminen on ainut keino välttää kivulias pyllähtäminen häntäluun päälle. Saatoin siinä sivussa hiukan kateellisena katsella Janin ylvästä menoa. Mieheni oli kuin kala vedessä luistimineen. Niinan mukaan hokkareilla luistelu antaa aikamoista etumatkaa verrattuna tyttöjen kaunoluistimiin.

Treenasin ensin makkaroita – niitä jo ala-asteen luistelutunneilta tuttuja – ja sitten kaatumistakin. Kuulemma siksi, ettei sitä sitten pelkäisi. Jos oli hankalaa pysyä pystyssä, niin oli se kaatuminenkin jokseenkin vaikeaa. Piti vain kaatua ja luottaa suojiin. Yhtä luonnollista kuin benjihyppy.

Kun homma alkoi sujua, Niina, entinen roller derbyn SM-tason pelaaja, laittoi minut harjoittelemaan pysäytystä, kaartoja ja kiertoja, suunnan vaihtoja ja lopulta vähän sirklaustakin. Siihen loppui meikäläisen taidot. En ole osannut sirklata koskaan. Edes niillä ala-asteen luistelutunneilla. Tässä kohtaa kaaduinkin vihdoin oikein kunnolla. Tosin vahingossa.

Lienee sanomattakin selvää, että en vielä osallistunut varsinaiseen peliosuuteen näissä harjoituksissa. Mutta voin kyllä sanoa, että ymmärrän nyt paremmin mistä lajissa on kyse. Ja kuinka taitavia pelaajat ovat! Luistinten käyttö on hurjaa kun sitä seuraa lähietäisyydeltä.

Sitten se tärkeä kysymys. Mitä pidin tästä kontaktilajista ja menisinkö uudestaan?

Myönnän, että pidin. Tuli nälkä, että pirulainen minä kyllä näytän että opin! Mutta. Tällaiselle välilevyvammaiselle laji taitaa olla vähän liian raju. Etukumara asento on selälleni myrkkyä, vaikka kai sieltä sitten lopulta voi nousta, kun kroppa kehittyy.

Entä mitä Jani oli mieltä? Annetaan kynä hänelle, niin mies saa kertoa ihan omin sanoin.

– Aha, taisin sanoa silmät pyörähtäen, kun Ansku ilmoitti, että meidät on haastettu Niinan toimesta osallistumaan Tamperelaisen Rollin’ Brosin harjoituksiin ja tutustumaan roller derbyyn. Mitä tiedän lajista?, mietin. USA:sta, luistimet leffojen rollerdiscoista tutut (en ole ikinä koittanut!) ja ovaalin muotoinen rata jota kierretään. Selkeä ennakkoasenteeni oli, että derby on tyttöjen laji enkä haluaisi nolata itseäni, sillä edellisestä kerrasta hokkarien päällä on vierähtänyt kymmenisen vuotta. Lupauduin kuitenkin mukaan.

Alkuun pieni briiffaus Sakulta, Niinan mieheltä lajista + Youtube-video jossa hieman esimakua tulevasta. Mutisin videota katsoessani, että tänään sattuu. Saku rauhoitteli, että jospa vaan tutustutaan lajiin ja katsotaan sitä varsinaista pelaamista sitten myöhemmin. Ajomatkalla vähän vielä lisää infoa lajista ja eikun hallille. Varusteet päälle: kypärä, polvi-, kyynär-, ja rannesuojat ja luistimet.

Pari ekaa minuuttia luistimilla meni tasapainon löytämiseen. Pannuja nolla. Pikkuhiljaa eteenpäin luistelu lähti kulkemaan, kaarros oikealle, sitten vasemmalle, hei näillä luistelu on kuin hokkareilla vetäis. Kerran opittu taito pysyy.

Eka tunti luistelutreenejä, toinen (perus)taktiikkaa ja pieni peli loppuun. Siinä treenien kuvio.
Laji-osuudessa huomasin miksi luistelua treenataan paljon. Pelaajien luistinten käyttö oli päätä huimaavaa. Pienessä tilassa sinkoilua, taklausten väistelyä, pakan läpi tunkeutumista. Luistimen kärkipalan käyttö on lajissa erittäin tärkeää, ja sen avulla nopea kiihdytys, pysähdys ja paikallaan pysyminen vaatii paljon harjoittelua. Oma tasapainoilu oli pakko jättää vähemmälle, sillä etu- ja takaperin luistelu, kaarrokset ja jarrutuksen opettelu veivät kaikki voimat. Jaloissa tuntui, sanotaanko, mielenkiintoiselta kahden tunnin luistelun jälkeen.

Laji kehittää erinomaisesti tasapainoa ja koko kehon hallintaa. Hiki virtaa ja syke nousee korkeaksi pelin ollessa käynnissä, joten kuntokin nousee mukavasti. Treeneissä jengillä oli hymy huulilla ja fiilis kannustava, joten henkinen puolikin tykkää.

Ennakkokäsitykseni roller derbystä oli täysin väärä. Laji sopii niin naisille kuin todella hyvin myös miehillekin. Derby on urheilua ja voisin jopa innostua siitä. Suosittelen kaikille.

Kiitos Niina, Saku sekä Tampere Roller Derby/Rollin’ Bros. Ja tietysti Ansku.
Mahtava kokemus!

-Jani-

Tsekkaa myös Niinan blogista lajiesittely, ja jos oikein hurahdit, lue myös Nadjan  sekä Jennyn kokemukset lajin testaamisesta! Taitaa tulla uusi trendilaji tästä, vinkvink!

You Might Also Like