Matkailu, Panama, Santa Fe

Santa Fe – autenttinen vuoristokylä Panamassa

kesäkuu 5, 2017

Siitä päivästä lähtien kun huomasin matkailun avartavan vaikutuksen, olen halunnut kokea reissuilla mahdollisimman paljon. Tahdon nähdä muutakin, kuin turistien kansoittamat kohteet. Tahdon nähdä jotain aitoa, saada uudenlaista näkökulmaa.

Koska olen aina halunnut uida luonnonvesiputouksessa, ja käyskennellä sademetsässä, valitsimme välipysäkiksi Väli-Amerikan Panaman matkallemme pikkuruisen vuoristokylän, Santa Fe:n. Sieltä ei ostoskeskuksia löydy. Kauppakeskusten sijaan tarjolla on näkymiä Väli-Amerikan alkuperäisasukkaiden elämään.

Meidän kahden hengen matkaseurueemme päätyi Santa Fe:hen Bocas Del Toron kautta. Bocas Del Toro sijaitsee mukavasti lähellä Costa Rican rajaa, ja sai minut haaveilemaan rajanylityksestä. Haaveksi jäi, me kun lähdimme päinvastaiseen suuntaan.

Matka Santa Fe:hen taittui Santiagon kautta bussilla, jonka vessa oli rikki. Se tosin ei haitannut erästä, ilmeisesti vatsavaivoista kärsivää kanssamatkustajaa, joten noin 7 tunnin bussimatka ei ollut kaikista, noh, raikkain, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ihmiset eivät kestäneet löyhkää, ja availivat ikkunoita. Tämä sotki ilmastoinnin. Lopputuloksena oli aika monta tuntia kuumassa, paskanhajuisessa bussissa, joka huristeli pitkin vuoristoteitä ja sai aikaan pahoinvointia.

Santiagosta matka jatkui taxilla. Tunnin ajomatkan jälkeen löysimme itsemme suloisesta, noin 4000 ihmisen kylästä, vuoriston keskeltä.

Muutama majatalo, pari ravintolaa, hulppeat vuoristomaisemat ja mieletön, aito tunnelma. Aktiviteetteina ratsastus- ja jokiretket, sademetsäpatikoinnit, sekä visiitit kahvitiloille. Siinäpä oikestaan pähkinäkuoressa Santa Fe:n tarjonta.

Meillä kävi mäihä, ja majatalomme (El Caballo Verde) isäntä oli puheliasta sorttia. Saimme kuulla illallisen äärellä jännittäviä tarinoita hänen elämästään ennen Santa Fe:tä, mutta myös seikkailuistaan tässä pikkukylässä.

Majatalossa asui myös Littleone. Vihreä papukaija jonka lauluun ja höpötykseen heräsimme aamuisin.

Yksi Panaman matkan kohokohdista oli patikointiretki sademetsässä, ja uiminen raikkaassa luonnonvesiputouksessa.

– Koska puiden varsilla saattaa olla skorpioneja, ei niihin kannata tarttua, opasti majatalomme isäntä.

Hän lainasi meille kävelysauvojaan, joihin tukeutuen pienet nousut onnistuivat mukavasti. Lenkkareilla pärjäsi, koska metsässä ei ollut märkää, vaikka toki paikoin alusta oli melko mutainen. Ötökätkään eivät häirinneet, vaikka vähän jännitti lähteä sorteissa ja topissa.

Sitten kuului kohina. Ilma muuttui kosteammaksi. Vesiputous oli lähellä.

Vesi tuntui hurjan kylmältä, kun kahlailin kirkkaassa vedessä kohti putousta. Isot kivet olivat suloisen sileitä jalkapohjan alla.  Annoin veden laskeutua harteilleni kylmänä, hierovana ryöppynä. Kiljahtelin, nautin olostani ja leikin vedenneitoa. Jostain kuului alkuperäisasukkaiden, Ngöbe-Bugle heimolaisten puhe ja lasten kiljahtelu. He pesivät pyykkiä ylempänä joella. Oli aika ihanaa.

Pulikoimme aikamme, söimme eväitä ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa. Onnellisina ja kokemusta rikkaampana.

Odottelimme hyvän tovin hiljaisen tien reunalla kyytiä takaisin kylään. Se ei koskaan tullut. Santa Fe:ssä harva osasi englantia. ”Yes yes”, ei tarkoittanutkaan oikeasti ”kyllä, ymmärrän. Tulen hakemaan teitä”, vaan ”kyllä kyllä, menkää nyt siitä, että pääsen jatkamaan töitäni”.

Älkää olko huolissamme. Pääsimme kyllä turvallisesti takaisin kylään. Kun lähdimme kävelemään, ystävällinen autoilija pysähtyi ja tarjosi kyytiä.

Menisinkö Santa Fe:hen uudelleen? Entä suosittelisinko sitä muille?

Pidin hurjasti kylän tunnelmasta, mutta koska maailmassa on niin paljon pikkukyliä joihin haluan vielä matkustaa, en ehkä ehdi enää palata.

Suosittelisin Santa Fe:tä matkailijalle, joka haluaa nähdä aitoa paikalliselämää, trekkailla, ratsastaa tai tutustua kahvitilaan. Tästä kylästä puuttuivat shoppailumahdollisuudet sekä hienot ravintolat. Niitä kaipaavalle tämä ei ole ykkösmatkakohde.

You Might Also Like