Hyvinvointi, Jooga, Mieli, Treeni

Tiukempi keskivartalo, parempaa seksiä sekä stressinhallintaa joogan avulla

toukokuu 31, 2017

Sen lisäksi, että mieleni rakastaa joogaa, myös kroppani toimii paremmin sen ansiosta. Keskivartalon tuki on kohentunut huimasti, samoin liikkuvuus. Joogan myötä hankalat selkävaivanikin ovat helpottaneet paljon. Ja se, voin kertoa, on todella, todella suuri juttu. Henkeä salpaavat selkäkivut ovat nimittäin melkeinpä veemäisin vaiva mitä tiedän.

Jooga on loistava apu stressinhallintaan, koska se ohjaa hengittämään oikein. Oikeanlainen hengitys saa stressitasot laskemaan lehmänhännän lailla.

Joogan myötä olen alkanut hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen, vaikka elänkin juuri nyt melkoisen kehitysmyllerryksen silmässä.

Ystäväni kuvaili minun muuttuneen hyvällä tavalla napakammaksi. Sellaiseksi, joka pitää omia puoliaan. Työkaverini mukaan vaikutan aiempaa seesteisemmältä. Itse taas koen viihtyväni nahoissani aiempaa enemmän

Myös kärsivällisyyteni on kehittynyt, mutta on myönnettävä, että varsinkin tietotekniikan kanssa saatan tuskastua edelleen hiukan liian nopeasti.

Osaan olla paljon enemmän läsnä, kuin koskaan aiemmin. Se tuntuu mahtavalta! Kehtaiskos muuten tässä yhteydessä mainita myös seksinlaadun parantuneen?

~Olen saanut joogalta niin paljon, että en voi kuin kiittää~

MIES NUKKUU PAREMMIN KUN SE JOOGAA

Kysyin Janilta mitä hän on mieltä yhteisestä harrastuksestamme. Hän sanoi näin:

”Jooga on vienyt mennessään, vaikka ennakkoasenteeni olikin epäileväinen, kuten Anskun tekstistä myöhemmin ilmenee. Mutta ei kaduta.

Keskivartalotuen kehittäminen on ollut treenitavoitteeni, ja ilokseni olen pystynyt hoitamaan tämän joogan avulla. Satunnaisesti ryhmätunneilla, pääsääntöisesti kotona tehtävillä 5-75 min. joogaharjoituksilla. Samalla olen kehittänyt mm. tasapainoa, liikkuvuutta ja kokonaiskehonhallintaa.

Olen oppinut hallitsemaan hengitystäni ja kohdistamaan näin ajatukseni nykyhetkeen, pois murheista ja turhista ajatuksista. Pystyn keskittymään paremmin ja saan tekemistäni treeneistä hyödyt paremmin esiin, niin joogasta kuin salitreenistäkin.

Nukahdan helpommin ja olen virkeämpi kuin ennen”.

EI SE ENSIN KIVAA OLLUT – MITEN KAIKKI ALKOI?

Siitäkin huolimatta, että ensimmäiset kokemukseni joogasta olivat kaukana miellyttävästä, olen ollut aina kiinnostunut siitä, ja sen filosofiastasta.

Olin teini-ikäinen, selkävaivainen ja kärsimätön naisenalku, kun menin ensimmäiselle joogatunnille siskoni houkuttelemana.

Makasin joogamatollani ja yritin keskittyä hengittämiseen. Oli tylsää, ja selkäänkin sattui niin että henki salpautui. Ketutti. Ja ajatukset. Ne harhailivat kuin viimeistä päivää. En osannut lainkaan hallita niitä. En tosin muista yrittäneenikään.

Kävin silti vielä muutaman kerran tunneilla, koska halusin todella tutustua lajiin. Tuskastuin, kun en saanut mitä toivoin. Kaikki se hengittely tuntui turhanpäiväiseltä.

”Kaipaan selkeästi enemmän toimintaa ja hikoilua, ja vähemmän selkäkipuja”

Miten vähän tiesinkään tuolloin.

Vuosien saatossa kävin satunnaisesti joogatunneilla. Sitten, häitä edeltävinä kuukausina joogan aloittaminen tuli puheeksi Janin kanssa. Mies tokaisi, ettei hän lähtisi millekkään ryhmätunnille, joten annoin hänelle lahjaksi joogaopetusta meillä kotona, yksityisopettajan toimesta.

Jani innostui. Ja niin me lähdimme yhdessä niille ryhmätunneillekin.

Yläasteen tylsä, joko liian pimeä tai vaihtoehtoisesti kalsea loisteputkivalaistu jumppasali ja sen vetoinen lattia, sekä vähän väsähtäneen oloinen joogaopettaja eivät vakuuttaneet. Olisin kaivannut suitsukkeita, kauniita lamppuja ja kynttilöitä, tai edes taustalla soivaa arvoituksellista musiikkia. Olisi ollut mukava tietää, miksi mitäkin liikettä tekee. Emme jatkaneet seuraavalle kurssille.

Mutta päädyimme häämatkalle Balille. Siellä oli upealla näköalalla varustettu, bambusta tehty joogasali jonne piti kiivetä bambutikapuita pitkin. Perinteistä balilaista joogaa oli kuitenkin melko vaikea seurata kokemattomana eri kielellä, ja arvaatte varmaankin minkälainen fiilis jäyhällä suomalaisella oli, kun piti sihistä käärmeen tavoin ja karjua kuin tiikeri? Tilassa, joka on täynnä vieraita ihmisiä.

Joogaan tuli taukoa. Kuvittelin, että ehkä se ei vain ole minua varten.

JOOGA OLIKIN JUURI SITÄ MITÄ TARVITSIN

Sitten tuli vuosi 2015. Loppusyksy. Se oli vaikea. Keikuin masennuksen ja uupumuksen rajamailla. Lääkärin mielestä kaipasin masennuslääkitystä, mutta minä olin eri mieltä. Olin treenannut kovaa jo pidemmän aikaa, suorittanut ja vaatinut itseltäni parasta mahdollista tulosta joka asiassa. Liikkumisessa, ruokailuissa, työssä ja ihmissuhteissa, koiran koulutuksesta puhumattakaan. Oikeastaan koko elämäni oli suorittamista.

Uupuneena ei ole mitään järkeä rääkätä kroppaa raskaalla liikunnalla, joten silloinen personal trainerini veti minulle joogatunnin suunnitellun rankan treenin sijaan.

Jooga tuntui hyvältä. Valmentajani suosituksesta lähdin taas tunneille.

Siitä se sitten lähti. Se oli juuri sitä mitä kaipaisin. Sitä, mitä uupunut kroppani tarvitsi. Minkä perään väsynyt mieleni haikaili.

Kyyneleet tulvivat silmäkulmistani, kun joogaohjaaja neuvoi tekemään harjoituksia juuri niin kuin hyvältä juuri tuona päivänä tuntui. Se oli niin helpottavaa, outoa ja samaan aikaan niin täydellistä, että vaihdoin kuntosalin joogaan melkein koko loppuvuodeksi.

ELÄMÄNTAPA

Nykyisin joogaan melkein joka päivä. Rakastan aloittaa aamuni joogan parissa. Joskus teen muutaman minuutin harjoituksen, joskus yli tunnin. Fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan. Mikä ihaninta, myös Jani herää kanssani aamuisin joogaamaan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että meiltä kajastaa aamuviideltä valo, kun teemme harjoituksiamme ennen töihin lähtöä. Fiiliksen mukaan.

You Might Also Like