Ajatuksia/Mielipide/Ajankohtaista, Hyvinvointi, Lifestyle

Luopuisko humalasta?

toukokuu 29, 2017

Viime aikoina – samalla kun olen käynyt läpi identiteettikriisiä, ja saanut mahdollisuuden tutustua oikeaan minuun – olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota alkoholinkäyttööni. Olen miettinyt miksi käytän alkoholia, onko se tarpeellista, juonko koska haluan vai koska se on niin sanotusti normaalia. Ja mikä tärkeintä, miksi haluaisin tai en haluaisi olla humalassa.

Minua häiritsee, kuinka itsestäänselvänä alkoholin juomista humalanhakuisesti pidetään. Hän kuka kieltäytyy, on tylsä. Sama toistuu baarikäyttäytymisessä.

Vain ne ankeat tyypit menevät nukkumaan, kun hyvät tyypit kreisibailaavat aamuun saakka.

Juttelin vähän aikaa sitten työkaverin kanssa alkoholinkäytöstä, kun hän mainitsi olevansa lähdössä viettämään kosteaa viikonloppua. Ei kuulemma käy usein, mutta kun lähtee, niin onhan sitä märkää otettava.

Minäkin olin lähdössä tuona samana viikonloppuna tapahtumaan, jossa tiesin alkoholitarjoilun olevan runsas. Tiedossa olisi myös iltabileet. Kerroin työkaverilleni, että en juuri enää ota alkoholia humalanhakuisesti, koska en pidä itsestäni kännissä.

– Ei kai kukaan oikeasti pidä, mutta mitä sitten? Työkaveri mietti.

Jotkut kai kokevat saavansa alkoholista hilpeyttä, rohkeutta tai kykyä heittäytyä, mutta minulla on toisin. En pidä kännikäyttäytymisestäni. Bileiltaa seuraa järkyttäävä morkkis. Yleensä se tunne hautaa alleen jopa krapulan aiheuttaman fyysisen pahanolon tunteen.

Työkaverini naurahti, että mahdan sitten mokailla oikein huolella, jos olo on niin paha.

Mutta ei. Siitä ei ole kyse. En enää mokaile tekemällä harkitsemattomia tekoja (paitsi ärsyttävä tapani tarjota kierroksia koko porukalle ja yksinkertaisesti juoda liikaa, lukeutuu tähän). Enkä harjoita syrjähyppyjä tai mitään muutakaan hullua, mutta siitä huolimatta morkkiksen tunne on voimakas ja hyvin epämiellyttävä. En pidä itsestäni humalassa, koska en koe olevani oma itseni silloin.

Olen yrittänyt viettää iltaa selvinpäin muiden ollessa humalassa, mutta silloin minua vaivaa toisten käyttäytyminen. Kännisten omituinen, epälooginen, agressiivinen, hyökkäävä tai kiusallinen käyttäytyminen on häiritsevää. En koe oloani vahvasti humalaisten ihmisten seurassa hyväksi. Oikeastaan, jurrissa olevissa ihmisissä on jotain pelottavaa.

Ehkä se on juuri se, että henkilö ei ole oma itsensä, kun hän on alkoholin vaikutuksen alainen.

Voimme siis vain miettiä, mitä fiiliksiä pieni lapsi käy läpi vanhempiensa ollessa tuiterissa, kun aikuinenkin voi tuntea näin.

En ole vannonut nenänvalkaisuvalaa, enkä vietä tarkoituksellista tipatontakaan. Juon jos haluan, ja jos en halua, en juo. Simppeliä.

Viime aikoina humalat ovat jääneet väliin, mutta saunaoluita olen harvakseltaan harrastanut. Thaimaan reissulla maistelin muutaman yksittäisen drinksun, ja erilaisissa tilaisuuksissa olen naukkaillut vettä. Aamuisin olen kiitellyt itseäni viisaista päätöksistä.

Elän aikaa, jolloin opettelen tekemään vain aidosti oikealta tuntuvia asioita. Se tuntuu hyvältä. Olen sen itselleni velkaa.

You Might Also Like