Matkailu, Suomi

Rauma oli niin ihana, että voisin vaikka muuttaa sinne

toukokuu 21, 2017

En voi vastustaa Koiramäkimäisiä maisemia ja taloja. Ehkä siksi olen ihastunut Rauman vanhaan kaupunkiin. Raikas saaristo jylhine majakoineen ei toki ollut pöllömpi sekään. Tässä onkin kaksi kovaa perustetta, miksi tämän kesän reissukohteeksi kannattaa valita Rauma.

Raumalta oman palasensa löytää niin kaltaiseni historia- ja luontomatkafriikki, kuin käsityö- ja taideihminenkin, ravintola- ja kahvilakokemusten etsijästä puhumattakaan. Jos sinä satut kuulumaan viimeksi mainittuun ryhmään, niin tiedoksi vaan, että Rauman perinneruoka on lapskoussi, eli pitkään kypsennettyä mureaa lihaa, juureksia ja mausteita.

Kaikki näyttää pökerryttävän suloiselta. Vaaleansinisen, vanhan puutalon ikkunoita koristaa valkoiset pitsiverhot – jotka tietenkin epäilen olevan asukkaan nypläämät, pitsikaupungissa kun ollaan – ja suloista mukulakivikatua ympäröi kaikissa pastellinväreissä kylpevät puutalot.

Niiden uusrenessanssityyliset koristeelliset yksityiskohdat saavat huokaamaan ihastuksesta, ja miettimään miksi nykyisin tällaisia asioita ei enää arvosteta rakennusalalla. Paitsi täällä Raumalla, jonka julkisivusta onneksi on pidetty viime aikoina hyvää huolta.

Vanhan Rauman julkisivuja on kunnostettu viime vuosien aikana, ja kunnostetaan edelleen. Se näkyy kauniissa rakennuksissa.

Matkan jatkuessa vastaan tulee kyltti, joka mainostaa raumalaista kesäklassikkoa, Kontion Wanhan Rauman Kahvilan vastapaistettua vaniljamunkkia. Kahvihammas kolottaakin jo, joten astelemme keltaisen ja valkoisen talon välistä aukeavalle sisäpihalle.

Sieltä löytyy kesäparatiisi! Kauniin puisen terassialueen yläpuolella risteilee puutarhavaloja, ja niiden keskellä seisoo puu. Kirkkaan punaiset pelargoniat kukkivat rottinkisissa parvekelaatikoissa, ja ihmisten hyväntuulinen rupattelu saa lämmön läikehtimään rinnassa. Päädyn melkein nirvanan kaltaiseen tilaan, kun puraisen täydellisen tuoretta sokerimunkkia. Mutta sitten onkin sännättävä samoille apajille tunkevaa ampiaista karkuun!

Testasimme me Cafe Salinkin, joka sijaitsee Vanhan Rauman kauppatorin laidalla. Terassilla oli mukava siemailla viileää juomaa ja ihailla barokkityyppistä Vanhaa Raatihuonetta. Se on rakennettu vuonna 1776, ja toimii nykyisin museona.

Toiselta puolelta toria, Kauppakadulta, löytyy Toripöllö. Idyllinen Pubi, joka omien sanojensa mukaan tarjoaa karaokea joka päivä, ja lisäksi viikonloppuisin discoa ja tanssia 04:ään. Me tyydyimme vain yksiin huurteisiin terassilla, joka oli viihtyisä ja rauhallinen tuona kesäisenä arkipäivänä.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen Raumasta? Minä yhdistän paikkaan silmänräpäyksessä pitsin ja pitsiviikot. Pitsinnypläys onkin täällä vanha perinne – raumalla on nyplätty ainakin 1700-luvun puolivälistä saakka – joten kun pitsikaupungissa kerran ollaan, on tietenkin tutustuttava vanhaan perinteeseen. Pian löysimmekin itsemme Pits-Priiasta, pitsikaupasta jossa nyplääjä oli työssään.

Monimutkaisen näköistä, mutta jälki on hienoa, toteamme ja päätämme hankkia täältä synttärituliaisen miehen äidille, joka on kovan luokan käsityöihminen.

MERELLINEN RAUMA TARJOILEE PARASTAAN

Aurinko siivilöityy puiden lomasta, kun vielä vähän unisen oloinen nainen avaa teltan vetoketkun ja kömpii ulos päivänvaloon. Kirkkaan vihreät, siniset, keltaiset ja oranssit puiset aurinkotuolit odottelevat jo hiekkarannan paraatipaikalla auringonpalvojia, jotka vielä ovat aamutoimiensa parissa.

Me sen sijaan olemme jo virkeinä liikkeellä. Jätimme auton Poroholman leirintäalueen parkkipaikalle, ja lähdimme etsimään lipunmyyntikojua. Olemme aikeissa lähteä pienelle meriseikkailulle Rauman saaristoon. Vierailemme Kuuskajaskarissa sekä Kylmäpihlajan majakkasaarella.

Vesibussin lähtöpaikka sijaitsee Lomakeskus Poroholmassa. Alue saa minut välittömästi nostalgisiin tunnelmiin. Kerron auliisti miehelleni karavaanarielämästä, jota elin lapsena. Vanhempani olivat innokkaita matkailijoita. Sininen Volvomme veti monet kerrat perässään asuntovaunua joko pitkin eurooppaa tai kotimaan reittejä.

Tunsin oloni Poroholman leirintäalueella kotoisaksi. Ehkä siksi, että parhaat lapsuusmuistoni liittyvät leirintäalueille.

Tuuli pörröttää hiukset ja saa naurun hersymään kevyesti, kun vene matkaa ensimmäiseen kohteeseen. Puolen tunnin kuluttua Kuuskajaskarin loma- ja linnakesaari häämöttää edessä. Näen ensimmäisenä punamultaisia rakennuksia joista yksi, kauimmainen on Kahvila Wanha Kasarmi.

Koska Kuuskajaskari on entinen linnakesaari, on armeijan tunnelmat helposti havaittavissa. Patikoimme saaren ympäri Kuuskajaskari-polkua pitkin, ja näimme ainakin rannikkotykin sekä merivalvontatornin. Korkean paikan kammoani hoidatin torniin kiipeämisen lisäksi hyppelemällä vaikuttavien juoksuhautojen yli. Ne veivät ajatukset historian pariin, kun pohdin miltä elämä juoksuhaudoissa on mahtanut tuntua.

Juoksuhaudat saavat sammaloitua ja metsittyä nyt rauhassa, saari on nimittäin matkailukäytössä. Istuskellessani nuotiopaikalla merenrannalla, leikittelin ajatuksella, josko joskus vuokraisi jonkun saaren lomahuoneistoista. Miltähän mahtaisi tuntua viikon lammasloma, jolloin saisi hoitaa ja paimentaa lampaita tällä saarella!

Tällä nuotiopaikalla kelpaa paistaa iltapalamakkarat ja tuijotella horisonttia

Ohhoh, nyt tuoksuu meri, totean kun loikkaan vesibussin kyydistä Kylmäpihlajan majakkasaaren rantakalliolle. Mojovat leväkasvustot saavat satama-alueen vieressä olevan lahdelman tuoksahtamaan voimakkaasti.

Olemme seuraavassa kohteessamme. Edessä kohoaa avomeren tuntumassa sijaitseva, vuonna 1953 valmistunut Kylmäpihlajan majakka. Kesäisin saarella asusteleva opas saattelee meidät ja muut saaren ja majakan historiasta kiinnostuneet kohti rakennusta, ja sen ylintä tasannetta. Pikkuruinen kyykäärmeenpoikanen väistää joukkoamme, ja saa aikaan levotonta liikehdintää seurueessamme.

Kuulemme oppaalta mielenkiinoista tarinaa, ja näyttääpä hän meille kallioon hakatun Ruotsin veromerkinkin. Se olisi taatusti jäänyt huomaamatta jos ei tietäisi mitä etsii.

Majakassa on hulppeiden näkymien lisäksi ravintola, ja alakerrasta löytyy kappeli. Istahdamme kappelin penkille kuuntelemaan surullista kertomusta laivoista, jotka ovat uponneet lähistöllä.

Olen haaveillut yöpymisestä majakassa. Tässä majakassa se olisi mahdollista, rakennus kun on nykyisin hotelli- ja ravintolakäytössä. Huoneita on 13 kappaletta, ja osaan huoneista on mahdollista saada majoitus myös koiralle.

Entä miltä kuulostaisi häät meren äärellä majakkasaarella, ja yöpyminen huoneessa, jossa on ikkunat neljään ilmansuuntaan? Tahdon. No, naimisiin toki olen jo mennyt, mutta ehkä voisimme viettää kymmenettä hääpäiväämme Kylmäpihlajan majakkasaarella? Siihen ei ole enää kuin kuusi vuotta.

MITEN SINNE RAUMALLE OIKEIN PÄÄSEE?

Meidän kahden hengen matkaseurueemme hurruutteli henkilöautolla kolmisen tuntia Turengista Raumalle yhden pysähdyksen taktiikalla. Takaisin tultiinkin sitten maisemareittiä Kustavin kautta. Siinä meni pidemmän aikaa, mutta maisemat olivat hienot.

Helsingistä matkaa kertyy 240 kilometriä ja Tampereelta 140 kilometriä. Bussillakin pääsee helposti ainakin Porista, Turusta, Tampereelta ja Helsingistä.

Ja hei, Raumalla pysäköinti on maksutonta!

 

Tsekkaa myös Niinan reissufiilikset Rauman vanhasta kaupungista. Luvassa ainakin ravintola- ja putiikkivinkki!

You Might Also Like