Matkailu, Panama, San Blas, Santa Catalina

Postikortti Panamasta

helmikuu 25, 2017

Vietin juuri kolme unohtumatonta yötä San Blasin paratiisimaisella saarella, Kuna-intiaanien hoivissa. Ilman nettiä, lämmintä suihkua ja puhelinyhteyttä. Bambusta kyhätyssä cabanassa tuuli niin, ettei tukka pysynyt päässä. Öisin satoi vähän sisään.

Silti saarella oli ihanaa. Kerron siitä myöhemmin lisää. Tällä hetkellä nettiyhteys on hiuskarvan varassa. Jotta pääsin kirjautumaan blogiini, piti odottaa noin tunti. Sain odotella puoli tuntia lisää, että sain ladattua postauksen kuvat.

Olen tällä hetkellä taas mantereella ja vaihdoinpa myös merta, jonka laineissa huuhtoa varpaita. Karibian turkoosit aallot ja lumenvalkoinen hiekkaranta vaihtui Tyynenmeren pauhuun, ja mustaan hienoon hiekkaan. Bambumökin sijaan nukun värikkäässä mökissä, jonka seinien läpi ei ilmavire liiku. Melovien intiaanien tilalla on joukko surffareita. Olen Santa Catalinassa.

Matkustuspäivien jälkeen olo on aina uupunut. Niin tänäänkin. Taidan hörppiä olutpullon tyhjäksi ja kaivautua peiton alle.

 

Tämä postaus on julkaistu aikaisemmassa blogissani 1/2016.

You Might Also Like